nfd
juustoa

Se voisi olla hyvä nimi päivän lounaalle. Joskus ruoille on melkein yhtä mukava keksiä nimiä kuin niitä on tehdä ja syödä 🙂 Jämäpastaksikin tätä voisi kutsua, niin kivasti meni kolmen juuston jämät neljän juuston pastaan ja on taas tekosyy ostella uusia juustoja, eli mikäs sen mukavampi! Ja lohtupasta on sopiva nimi koska jos eilen oli lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä joka innosti kuvailemaan yrttejä ja maistelemaan siidereitä, niin tänään ei ole. Yrteille on melkein sama laittaa kasvilamppu jo näin aamupäivästä, ei tuolta ulkomaailman harmaudesta ihan hirveästi valoa heille nyt irtoa. Ja ei ole bloggaajakaan aivan pirteimmillään, viime yönä tuli herättyä kahdesti kesken unien ja nähtyä taas jotain ehkä turhan intensiivisiä unia. Yhden kohdan jopa muistan, oltiin siinä ruokakaupassa jollain pienellä joukolla, ja jotenkin päädyin melkein heti kassalle jonkun kanssa jolla oli kiire jo pois ja yritin siinä vedota että ei ole vielä valmista tämä kaupustelu, eihän me olla käyty edes hedelmäosastolla. Se ei auttanut ja sitten ihan hermostuin että kyllä minä niin oisin omenia ja päärynöitä halunnu katella 🙂 Perustuu ehkä hiukan tositapahtumiin, ei ole muistanut hetkeen ostaa taas hedelmiä ja niitä kyllä ahkera salaatintekijä on kaivannut, oisipa noihin kinkkuisiin lounassalaatteihin ollut heittää vaikka vähän omenaa. Tai vaikka aika paljonkin 🙂
nfd
mäskiä

Mutta siis, päivä harmaa, ihminen väsynyt, nälkä uhkaa, mikä neuvoksi? No jääkaapille tietenkin ja jämät esiin. Niitä tutkaillessa muodostuu nopeasti suunnitelma: tonnikalan jämistä ja juuston jämistä syntyy pastakastike, kasviksia vaan sekaan ja avot! Yksi pienehkö sipuli, kolme valkosipulinkynttä, sopiva määrä selleriä ja kesäkurpitsaa vielä mukaan ja niinsanotut sattumat ovat kasassa ja öljyssä pian paistumassa. Kesäkurpitsa kannattaa laittaa vasta kun muut jutut ovat sopivan kypsiä ja osan valkosipulistakin jätin vähemmälle paistamiselle. Kesäkurpitsa saa tuoda rapeaa suutuntumaa hommaan joten sitä ei tule löllöksi haudutella. Perään sitten jääkaapin perukoille unohtunut hiukan kyseenalainen sinihomejuustonokare, miellyttävänmakuisen tomaattisen sulatejuuston loput ja riittävästi valkosipuli ja yrtit -tuorejuustoa että mäskistä muodostuu kastikkeenomainen. Ohennettava sitä silti oli hiukan maidolla ja vedellä ja lopussa ihan reilusti pastan keitinliemellä. Lisukkeeksi aivan liikaa täysjyvärakettispagettia. Hiilarijunkie ei kovin usein onnistu keittämään ns. sopivaa määrää. Kastike ja pasta sekaisin pannulla, annostelu lautaselle ja päälle loput parmesaanit ja yksi kiva pieni koriste.
Ah niin ja mustapippuria, sitä meni itse kastikkeen mausteeksi sekä parmesaanin päälle vielä koristeeksi. Muuten tämä ei juuri mausteita kaivannut kun oli monenlaista juustoa joista lähti suolaa ja makua. Pastan keitinveteen heitin nokareen liemikuutiota joka pyöriskeli mikron päällä toimettomana. Mutta eihän ruokaa kovin usein voi tehdä ilman mustapippuria 🙂
Ja näitä viimeisiä rivejä kirjoitettaessa aurinko jo heijastuu vähän parvekkeen metallikaiteesta 🙂 Ja ruoka oli hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Tonnikala oli aika sivuroolissa mutta kyllä se ehkä olisi ilman sitä jämää ollut hiukan tylsempi kokonaisuus, joten oikein hyvä näin.

dav
annos

Advertisement

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s