Olen aika paljon innostunut uunimunakkaista viime aikoina kun huomasin että tuo pannuhan kestää kyllä uunituksen. Nyt taas oli syytä jämistä kikkailla jotain ja idea oli valmis alta aikayksikön. Iltapalasta jäänyt avattu paketti juustokrakovanmakkaroita, sellerintynkä, mikäs näiden kanssa sopisi tai mitä löytyisi, no bataattia ja sipulia ja valkosipulia, siinä vaiheessa olikin paras jo rajoittaa että lopputuloksen jaksaa syödäkin. Ja päälle tietysti jotain juustoa kun siihen vaiheeseen päästä, ja ei kun puuhaan 🙂
Tämän homman voisi hoitaa ilman turhaa kikkailuakin, eli kaikki vaan sopivankokoisiksi suikaleiksi ja pannulle sekaisin paistumaan. Olen kuitenkin kikkailuun taipuvainen kaiketi ja uunimunakkaassa viehättää juuri se että pannulle voi rakentaa kerroksia ja pohjakerroksen ei tarvitse palaa ja pinnan jäädä raa’aksi joten taas mentiin. Pohjalle sipuli-selleri-valkosipuliseosta jonka yllätysmaustoin ripauksella garam masalaa normaalien mausteiden lisäksi.
Tuon kerroksen päälle sitten rakennettiin nakkikerros vaikka paketissa kyllä luki makkara. Niiden päälle esikeitetyt ohuenohuet bataattiviipaleet, sitten miedohkoa emmentaalia ja kerrokset ovat valmiit.
Sitten tarvitaan vielä laasti, eli sopiva määrä munia joiden päälle hulautetaan maitotölkin pohjat. Todetaan että maitoa oli yllättävän reilusti, paras lisätä viel yksi muna 🙂 Sekoitetaan ja maustetaan mukavaksi, tällä kertaa laitoin suolan ja pippurin lisäksi ripauksen cayennea ja pari ripausta sweet chili dippijauhetta. Mausteiden sekoittaminen huomataan taas vaikeaksi ja todetaan että ne olisi pitänyt lisätä jossain muussa vaiheessa täysin optimaalisen lopputuloksen aikaansaamiseksi mutta ei muuta kuin laasti päälle ja rakennus on valmis!
Setti uuniin ja bloggaaja sohvalle tutkimaan tuliko prosessista saatua mitään kelvollista ja jopa blogiin asti kelpaavaa kuvamateriaalia. Kuvia tutkaillessa ja niiden erilaisia vikoja voivotellessa ehtiikin pian unohtua että uuniin meni ohuehko yhden hengen lounasmunakas eikä viiden sentin päivällisjööti kahdelle.
Ei kuitenkaan hätää, lopputuloksesta tuli varsin kohtuullinen:
Nautitaan Earl Greyn ja ikkunasta kantautuvien lasten äänten kera. Scratch that, nautitaan ikkunasta kantautuvien työnteon äänten kanssa. Scratch that, ikkuna kiinni ja nautitaan Earl Greyn ja Hercule Poirotin ja hiljaisempien työn äänten kera.🐧
P.S. Juuri emmentaalin sopivuutta uunimunakkaan päällimmäiseksi kerrokseksi on syytä tutkia vielä lisää. Siitä tuli ainakin tällä kertaa aika napakka pinta joka vaikeutti syömistä pelkällä haarukalla. Motsiksen ja kermajuuston tyyppisten kanssa en muista moista tapahtuneen. Toisaalta se pintakerros oli todella kivaa naposteltavaa 🙂
Allagördatusta tästä hamaan ikuisuuteen 