dav
Osmo chillaa

Varoitus! Tämä postaus saattaa sisältää aika monta valokuvaa jo rakkaaksi muodostuneesta lemmikistäni Osmosta.

Osmo on paikallisesta marketista joku aika sitten löytynyt maniokki joka näytti niin mukavasti kartulta että kyykkähörhö tarttui kahvaan eikä päästänyt enää irti. Sana maniokki jotenkin myös tuntui mukavalta korvissa ja kielen päällä ja pitäähän ihmisen välillä kokeilla jotain uutta eikä aina hiihdellä vanhoja latuja jotenka se oli pakko adoptoida hyvään kotiin sieltä kalseasta ja persoonattomasta marketin hyllystä. Hyvin pian sen etunimeksi muodostui Osmo vaikka täällä arveltiin ettei ole viisasta nimetä sitä. Ensin en halunnut edes ajatella Osmon syömistä mutta sitten tuli joku mielenhäiriö ja rupesin googlettelemaan maniokin valmistusta. Sitten en taas halunnutkaan syödä Osmoa yhtään kun sehän oli jo muodostunut niin rakkaaksi ja kaiken huipuksi wikipedia tiesi kertoa että maniokissa eli kassavassa on olennaisen tärkeää huolellinen valmistus, muuten siihen voi jäädä syanidia joka johtaa syanidimyrkytykseen, struumaan, ataksiaan, halvaantumiseen ja jopa kuolemaan. Osmo siis palautui lemmikinomaiseksi otukseksi hyvin nopeasti tuon seikkailun jälkeen, ehkä noin kahdessa minuutissa.

dav
Osmo uskollisesti vieressä telkkaria katsoessa

Sen jälkeen Osmo on seikkaillut ja chillaillut tähän päivään asti kaikessa rauhassa. Yhden kerran se uhattiin heittää ikkunasta kun se oli vieraisilla muualla joten hain sen äkkiä takaisin ja piilotin vaatekaappiin. Tänään kuitenkin Osmon kohtalon päivä koitti. Bf iski kyntensä tai oikeastaan veitsensä siihen, itse en tohtinut tietenkään Osmoa teurastaa mutta valokuvia hänen viimeiseltä matkaltaan sentään kykenin räpsimään.

dav
hei hei Osmo
dav
Osmon ruumiinavaus/poikkileikkaus
dav
Osmon brutaalisti paloiteltuja jäänteitä
dav
Osmokuutioita kiehumassa

Osmo oli aika kovaa paloiteltavaa kuulemma, mutta paloiksi se vaan meni ja kattilaan kiehumaan. Epäselvää oli miten se käyttäytyy ja mitä siitä voi tehdä mutta kun sitä keitteli aikansa ja vaihtoi vettä pariin otteeseen niin se alkoi enemmän tai vähemmän hajoamaan jolloin siitä arveltiin syntyvän muusin tapainen setti.
Ei se kuitenkaan kovin sileäksi muussaantunut eli konsistenssiltaan lopputulosta voisi kuvailla ehkä maniokkimuhennokseksi. Maultaan Osmoressu oli hyvin, noh, mauton, joten laitoimme muhennokseen vähän jännäjuustoa, maitoa ja yhden ohollisen aromisuolaa. Sitten se oli valmista lopultakin, mieto ja kokkareinen outo maniokkimuhennos, Osmoparan lopullinen määränpää.

dav
jännäjuusto

Osmomäskin lisukkeeksi paistelin sipulia, selleriä ja pekonia, jota seosta maustoin vain valkosipulilla, mustapippurilla ja savupaprikalla.

dav
dav
nfd
nfd

Ja tässä on sitten kaksi varsin eri näköistä kuvaa lopullisesta Osmoannoksesta. Kyllä se nälkäisiin suihin upposi aika vauhdilla, herkullisen lisukkeen ansiosta toki pääasiassa. Pariin kertaan siinä toivoi että olisi perunamuusia lautasella eikä maniokkimuhennosta, ja ensi kerralla taatusti onkin 🙂 Bf kuvaili elämystä muistaakseni “jotenkin vähän puuron tapaiseksi”.

Osmon sukulaisia ei ehkä tule siis adoptoitua enää, kun halvemmalla ja helpommalla ja herkullisemmallakin tavalla saa hiilarihiiri himonsa tyydytettyä. Mutta jäähän minulle onneksi kaikki nämä muistot ja valokuvat Osmosta 🙂
Tässä niitä vielä pari lisää:

dav
ensimmäisiä kuvia Osmosta, tulitikkurasia ja teemuki (ei selänteen) kuvassa jotta Osmon mitat hahmottuisivat
dav
Osmo terassilla kaljan kimpussa!
Advertisement

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s