Näin yöllä unta että osallistuin hiihtokilpailuun. Matkalla ajauduin ladulta sivulle johonkin pellolle jossa tapahtui jotain hässäköitymistä, mutta pääsin jatkamaan. Laskin kurvaillen maaliin ja siitä suoraan hotellin aulaan ja käytävää pitkin (kokolattiamatolla luisti hyvin, huoltojoukot olivat hoitaneet sukset kuntoon selvästi) huoneeseen jossa esittelin kavereille että selvisin perille asti vaikka kamppeet matkalla hävisivätkin. Matkalla oli siis jäänyt kyydistä pois sukat, monot ja siteet, ja maaliin ja huoneeseen asti hiihtelin paljaat jalat suksien päällä 🙂

dav

Noh, herättyäni totesin että ulkona näyttää tuolta, joten ei se hiihtouni nyt niiiin kaukaa haettu ehkä ollutkaan.
Nuo lumet ehtivät iltapäivään mennessä jo sulaa melkolailla pois, ja sitten taas eksyin parvekkeelle ihmettelemään säätä. Kummalliselta se tuntui. Lunta pyrytti viistosti ihan kunnolla ja samaan aikaan aurinko tuli enemmän ja enemmän esiin pilvensä takaa ja alkoi enemmän ja enemmän kuumottaa otsaa. Joku toope on kuitenkin rakentanut kerrostalon tuohon kamerani ja lumisateen ja auringon väliin ikävästi, joten kuvat ovat “vähän jänniä” kun koitin saada jotenkin vangittua tämän ja vain tämän. Näihin on tyytyminen.

dav
 ❄❄
dav
 ❄⛅❄🌞
dav
 ❄⛅🌞❄🐧

Niinhän sen vanha kansa sanoo että uusi lumi on vanhan surma. Mutta ei sitä vanhaa edes ole enää niin onko pakko koko ajan tulla uutta?

Advertisement

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s