Perjantaitarina alkaa kyllä tällä(kin) kertaa torstain puolelta. Eilen apinat käväisivät ihan pikkuisen kaupassa. Lo and behold, siellähän oli tarratuotteita.
Ei ollut haluamaamme leipää mutta toista leipää siinä vieressä oli hintaan -50%, no ehkä tämäkin käy… Kanan koipia ja reisiäkin oli myös -50% ja sehän käy toki myös, miksei. Muutakin tarttui mukaan ja pakastelokeron tilavuus tuli vastaan hyvin pian. Paistoin jo eilen kaikki kanat ja silvin ne luista ja nahoista joten se homma oli sillä selvä ja osa niistä on syötykin, ei hätää siis sen suhteen.
Osa leivästäkin meni, mm. aikasemmasta postauksesta tuttuihin kanaleipiin meni sekä tarrakanaa että tarraleipää 🙂 Mutta tänään oli aika paljon ei-ihan-tuoretta kauraleipää siis jäljellä, mikä neuvoksi? Ei se auttanut muu kuin pitkästä aikaa yrittää krutonkeilla (vai oisko se krutongoitsea? krutonkiloitsea? mitenkä tämä epäilyttävä lainasana mahtaa taipua, auttakaa!). Krutonkien onnistuneen valmistamisen ei luulisi olevan keittiöapinan suurimpia haasteita, mutta muistikuvat ovat vähän negatiivisia asian suhteen. Olen kai ennenkin yrittänyt vanhasta leivästä loihtia jotain herkkua ja epäonnistunut jollain tapaa.
Avuksi löytyi taas veijo google. Tosi pikaisella googlettelulla löytyi tämä kätevä ajatus että eihän niitä pannulla tarvitse yrittää pyöritellä, uuniin vaan ja sitten toivotaan että hyvä tulee. Näin tein ja kas, hyvä tuli. Mäkkaiveri oli kyllä sen verran mielenkiintoinen että pari reunimmaista yksilöä laumasta olivat jääneet pahan kuumuuden uhreiksi. Mutta noin 98% oli laadukkaan oloista tavaraa, tai sellaista ainakin kuin kuvasta näkyy.
Allagördatusta tästä hamaan ikuisuuteen 