Ja tähän sit jotain horinaa, ja mahollisimman monta äärihienoa kuvaa.

No hei höpönassut!
Long time, no see. Ehkei se haittaa jos kerralla rysäytän ihan kunnolla?

Onhan sitä taas tullut ruokakokeiluja tehtyä, ja ehkä jopa valokuvattua, puhelin toki meni taas tukkoon tuhannen sovelluksen ja neljäntoistatuhannen valokuvan kanssa, joten kaikkea ei helposti ehkä ainakaan saa jaettua, mutta minähän yritän!
Pitsanteko meillä oli suunnitelmissa jo monta päivää ennenkuin pitsaperjantai itseasiasa koitti, ja siinä suunnitteluvaiheessa satuin katsomaan telkkaria ehkä aika paljon ja törmäämään siellä k-ketjun johonkin mainokseen jossa pitsajuttuja hehkutettiin, ja mainoksen uhri jo 80-luvulta saakka kun olen niin eikäskön sinne sitten surffaten, ja kiinnostavin niistä suklaa-pistaasi-punajuuri-vuohenjuusto-vegaani-artesaanipitsaresepteistä oli ehkä kuitenkin semmoinen idea että pitsan tomaattikastike paahdetaan uunissa… Suhtauduin skeptisyydellä siihen paahdettuun makuun joka tällä ehkä saavutettaisiin, mutta toisaalta iloisesti tervehdin ajatusta uuden kokeilusta ja homman helppoudesta: ainekset vaan vuokaan, setti uuniin ja sitten farmaamaan…

IMG_20170929_155902.jpg
tässä kuvatodiste tapahtumasta, setti menossa uuniin

Reseptiä ei tietenkään noudatettu, vaan kuvan vuoassa on kutakuinkin seuraavia ainesosia:
säilöttyä tomaattimähnää, ei luomu
pari tuoretta tomaattia pilkottuna
yksi sipuli palasina
4-5 valkosipulinkynttä jonkinlaisena mähnänä (the bf oli vsibalevastaava)
pari aurinkokuivattua tomaattia ja niiden mukana tullut öljytilkka
about 8 lehteä basilikapuskan syyssatoa
noin 2rkl ketsupintapaista tomaattikastiketta jossa lukee mutta ei maistu chili
sopivasti futarin chiliä*, ja sitten myöhemmin vielä vähän lisää sitä
ripaukset savupaprikaa, aromisuolaa ja suolatonta lihamaustetta
ehkä jotain muutakin jota ei enää muista

Vuoka oli uunissa (liekö ollut 225 asteessa) ei kellostakatsotun ajan, ehkä noin kolme varttia, niin että pinta alkoi saada jotain väriä ehkä, ja sitten uuni pois päältä ja sai hautua siellä jälkilämmöllä vielä loppuun.
Ohjeen mukaan sitä vissiin saattoi haarukalla muussata tai ajaa sileäksi. Oma kokemus oli että sipulit olivat melkoisen raakoja joten haarukalla ei mitään olisi saatu aikaan tuon suhteen. The bf surautteli sen sileäksi sauvasekoittimella, ja se oli todella maukasta kyllä, niinkuin voi arvata, noista aineksista. Mietoa, siis suolatonta lähestulkoon, mutta vienon kapsaisiinista ja ehkä yrtit tekivät tehtävänsä myös, vsibaletta unohtamatta 🙂
Ei harmittanut lainkaan että sitä oli lähes täysi kannullinen. Heti alkuun tuli mieleen että jos ja kun tätä jää niin on varmaan oiva pastakastikkeen pohja, the bf:n alkuviikon lounas oli siis jo käytännössä perjantaina valmis 🙂
Paahteista makua en löytänyt, mutta helppous ja yleinen semionnistuneisuuden tunne taannevat sen että tämäntyyppistä settiä kokeillaan tulevaisuudessakin. Ehkä jopa ihan suoraan pastan kastikkeeksi, ei sitä pitsahärdelliä kovin usein jaksa, mutta tomaattikastikkeen keittely liedellä on sottaista hommaa ja nyt näen tässä oivan oikaisumahdollisuuden. Toki sitä uunivuokaa oli ärsyttävä sitten tiskata mutta alkoholilla siitäkin selvittiin 🙂

Pitsoja tulikin sitten tehtyä todella monta, kun eihän täällä the bf:n luona mitään peltejä hommassa käytetä. Semmossia pieniä pyöreähköjä lättyjä vaan ja sitten veivataan niitä pitsakiven päälle…
Nyt seuraa kuvakavalkadi pitsahärdellihommista, sikäli kun mähnäisillä käsillä uskalsi älypuhelimeen koskea:

IMG_20170929_191152.jpg
pitsa

IMG_20171001_090910.jpg
miespitsa

IMG_20170929_203806.jpg
geneerisempi härdellikuva

Mitä pitsojen täytteisiin sitten tulee, saattaisi joku kysyä? No ei hätää, minäpä jaarittelen. Pohjan the bf teki muuten jo torstai-iltana hitaasti jääkaapissa kohoamaan, minä en siihen puuttunut ollenkaan. Joillain meistä on leipomisgeenejä ja joillain ei. Tässä taloudessa onneksi tuolla toisella vähän on jotain näppituntumaa taikinoihin, ehkä se on tuo matemaattisluonnontieteellisyys joka siinä voi jopa auttaa. Itse humanistina teen kyllä keitot ja kastikkeet, munakkaat ja salaatit, dipit ja lihapullat, vaikka mitä, mutta leivonta ei oikein meinaa lähteä. Yleensä se että allekirjoittanut leipoo vaatii joko jonkun juhlapäivän (aika riskaabelia yrittää leipomuksia juuri erityistilateessa, ei mitään järkeä mutta näin se vaan menee)
tai sitten ison keon portviiniä tai ihan vaan punaviiniä, niin yrityksiä alkaa syntyä. Lopputulosta ei niinkään, kohoaminen on usein vajaata ja syystä tai toisesta kun pinta jossain sämpylässä alkaa näyttää hyvältä niin sisältö on yllättävän usein raakaa tinttanaa. Sitten kun voitan lotossa niin palkkaan jonkun leipurin opettamaan minua, kyllähän se juuri tälläisenä sunnuntaiaamuna ois vallan ihana osata leipoa jotain herkkusämpylöitä…

Mutta ne pitsan täytteet sitten, joku saattaisi kysyä. Kaupassa oli tämmöinen “viimeisen tunnin ajan tarrajutut puoleen hintaan” joka johti siihen että meillä oli savuliharouhetta ja kinkkua. Myös joku rainbow-horitsoviipale tuli testattua ja pitsanpäälliseksi kelvokkaaksi muttei ihan loistavaksi todettua.
Mitä kasviksiin tulee niin niitäkin oli, sipulia, selleriä, valkosipulia, herkkusieniä, jotain minipepperoneja, kapriksia, päärynhää. Ainakin.

Ja se tärkein, eli juustot 🙂 Jotain halpisraastetta jossa puolet juustoa ja puolet jotain kasvirasvavalmistetta. Lisäksi kunnon jööti motsista, pala sinihomejuustoa, toinen emmentaalia, ja pecorino romanoakin testasimme. Hyvää!
The bf maistoi kyllä meikän herkkupitsaa yhen haukun, ja valitteli noin puoli tuntia siitä että suussa on oksennuksen maku… en ymmärrä. Herkkupitsassa oli siis pecorinoromanosinihomejuustoemmentalkombo, emmental oli ehkä lähinnä the best supporting role. Ei se ole helppoa olla herkkujuustoja vihaavan dudekkeen ämmäke, joutuu kauheesti ite syömään herkkujuustoja 😮

* Futarin chili on tuttavani Marcuksen tekemää mäskiä, jolla on vallan voitettu joku Tampereen hilifestien parhaan hilimäskin palkinto jonain vuonna ja se on käsittääkseni löydettävissä Poppamiehen valikoimista, juurikin nimellä Futarin chili, jos innostuitte. Tuototkin menevät hyvään kohteeseen joten ei kun tilailemaan! Aika maukasta tuotetta noin kokonaisuutena, omaan makuun oregano oli jotenkin liiallinen, mutta vähemmän yllättävästi juuri pizzassahan tuo toimii ainakin, ja chilin ja oreganon ystäville varmaan vaikka aamukahvissakin 🙂

Advertisement

One thought on “No mietitään tätä sit vähän myöhemmin

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s