Juttelin sunnuntai-iltapäivänä kaverin kanssa, ja siinä kävi sitten ilmi että hän oli tekaissut kaksi vuokaa shepherd’s pieta eli Overkill 900 -nimistä ruokaa tulevaa viikkoa varten. Kuvissa kyseisissä ruoissa oli herkullisen näköinen juustokuorrutus, ja täällä jääkaapissa sattui lauantaisen juustoiluillan jäljiltä olemaan kaikenlaista juustonyssäkkää joten siitä se idea sitten lähti…
Meillähän oli melkein kaikenlaista tarpeellista tuohon hommaan, ainakin jauhelihaa ja jauhoisia perunoita löytyi. Sipulia oli turhan vähän ja arvelin ettei pussillinen perunoitakaan ehkä riitä joten muusijauhetta varmuuden vuoksi tarvitaan. Bf meni päivänokosille ja mie lähdin kauppaan, ensimmäisestä kaupasta löytyi jo sipulia, toisesta löytyi jopa muusijauhettakin. Tällä kertaa vältyin mekoilta ja muilta senkaltaisilta heräteostoilta, vain purkki ratatouillea tuli ylimääräisenä mukaan.

bty
kaupasta palattu..

Eipä sitten kuin työn touhuun. Suhteellisen suuri määrä kyytönjauhista paistumaan (hädin tuskin mahtui pannulle, joka on kyllä turhan pieni) ja sipulia ja selleriä pilkkomaan. Aika pian havaitsin että jauhelihan määrään nähden kaikkea muutakin tarvitaan aika paljon. Ratatuutitityy tulikin tarpeen kun alkoi jo kyllästyttää sipulin kanssa temuaminen. Iso purkki sitä jauhelihan sekaan sipulin ja sellerin lisäksi niin alkoi näyttää siltä että kasviksiakin vähän jo olisi. Tuohon jauheliha-kasvismäskiin tuli yllämainittujen lisäksi kaikenlaista pientä erinäisistä jääkaapin pulloista ja purkeista sekä muutamista kuivamaustekaapin purnukoista. Ja sitten vielä aurinkokuivatun tomaatin makuista tuorejuustoa, kun juustoista kerran lähdettiin tekemään…
Kun se oli valmis, huomasin että sitä on aika lailla reilusti isoimpaankin (eli tosi isoon) uunivuokaan ja siirsin osan toiseen, vähän piemempään, eli kahdella vuoalla piti sitten ruveta siitä etenemään.
IMG_20180221_193456.jpgIMG_20180221_193656.jpg
Kattilallinen perunoita ei sitten riittänytkään yhtään mihinkään ja valitsin aivan liian pienen kattilankin tuohon perunashouhun. Tässä vaiheessa totesin että hyvä että oli sitä muusijauhetta haettuna, ja perunalastupussin pohjallakin jämiä. No eikun niitä sinne oikeista perunoista tehdyn muusin sekaan ja sulatejuustoa ja valkosipulia myös sekaan. Arvelin että nyt on hyvä seos, toivottavasti riittää jotenkuten johonkin. No eihän se riittänyt kuin juuri ja juuri peittämään kummankin vuoan jauhelihamäskin. Uutta putkeen, nyt ei tosin ollut jäljellä enää juurikaan ruoanlaittointoa, eikä kummemmin muuta ainestakaan kuin sitä muusijauhetta… ja juustoa. Toinen pussi muusijauhetta, sekaan mausteita ja sulatejuustoa ja levittämään vuokiin.. Ei vieläkään nouse pinta oikein mihinkään.. Tekisi jo mieli nostaa jalat ylös ja asettua katsomaan urheilua mutta ei auta, loput kaksi muusijauhepussia ja ei kun vispaten vaan jonkinlaiseksi muusintapaiseksi mäskiksi ja kai sitä muistin ja jaksoin jotenkin vielä maustaakin, varma ei kyllä voi olla (muusta kuin siitä että sitten ku homma oli valmis niin huomasin kaksi käyttämättäjäänyttä valkosipulin kynttä odottamassa siinä vieressä). Sen kun levitteli niihin vuokiin niin isompi tuntui yhä jäävän hieman vajaaksi mutta enää ei oikein voinut muuta tehdä kuin todeta että huhhuh. Homman hauskin osa piti olla juustokuorruttaminen mutta tossa vaiheessa höyläilin vaan cheddariviipaleita vuokien päälle sen verran että voi sanoa että juustoa on, plus ripottelin päälle vielä paloina edelliseltä illalta jääneet pari juustonkannikkaa, toinen oli tuhkaraitajuustoa ja toinen ehkä vanhaa goudaa.

Sitten ensimmäinen vuoka uuniin ja yritys vielä tiskailla ja siivoilla homman jälkiä. Siinä vaiheessa kastui sukat jo niin paljon että totesin että nyt saa riittää. Hälytyskellot soimaan ettei hommat pala uuniin ja sitten kipitin vaihtamaan kuivat sukat ja tekemään itselleni drinkin. Oli mukava asettua jalat suorina katselemaan olympialaishässäköitä telkkarista ja nautiskella drinkkiä.
Tässä vaiheessa oli tarkoitus myös bloggailla aiheesta kunhan ehtii ja saa kuvat. Arvatenkin hommassa kävi sitten niin että sohlasin niiden kuvien kanssa sen aikaa että jälkimmäinenkin vuoka ehti jo uunista ulos. Sitten pitikin qualityassuroida lautasellinen tätä aherruksen tulosta, ja se oli ihan hyvää, ja kellokin oli jo monta ja mahakin oli täysi niin sitähän teki mieli asettua ennemmin pitkälleen kuin istua ja säätää kuvia ja bloggailla 🙂 Ja äkkiä siihen nukahtikin. Joten tarina tulee näin pari päivää myöhässä. Nyt tätä kirjoittaessa on keskiviikko ja tuota ruokaa on yksi ihan hyvän kokoinen rasiallinen vielä jääkaapissa, eli huomiseen asti vähintään tulee riittämään 🙂 Nyt voisi katsoa mitenkä niiden valokuvien kanssa, että saisiko tähän höpinän perään mitään kuvatodistetta.

Advertisement

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s