No halipatsuippa!
Jos oli eilen vallan huikea päivä miesten viidenkympin parissa (also known as the Iivo show) ja muutenkin, esimerkiksi säiden puolesta, konjakista puhumattakaan.. Niin kyllä on tänäänkin tulossa loistopäivä. Saksa melkein voitti jääkiekon olympiakultaa, se hetki kun luulin että niin käy tuntui käsittämättömän hyvältä 🙂 Krista on melkeinpä näiden kisojen paras maastohiihtäjä, kertakaikkiaan hienosti on onnistunut koko kisoissa, ja vaikuttaa loistotyypiltä lisäksi, iloinen olen hänen hopeastaan 🙂
Nyt vielä jännittäviä musiikkeja ja asuja taitoluistelun loppunäytöksessä, ja monivitamiinimehuviinakejuoma kädessä, voisinko olla iloisempi, no tuskinpa 🙂
Tänään on täällä pääkonttorissa sikälikin erikoisen jännittävä päivä että on aikomus ja yritys tehdä ruokaa reseptin mukaan, uskokaa tai älkää!
Tähän väliin pari kuvaa (jotka eivät ainakaan silminnähden heti liity olympialaisiin mutta kyllä ehkä liittyvät jos oikein tarkkaan syynää):

IMG_20180225_100153.jpg
olympiafiilistelyjeejeesakujoojoo
IMG_20180225_105319.jpg
öönöön

Yritykseksihän se jäi heti kärkeen. Kaupassa kävimme jo toissapäivänä tms. ja silloin tosiaan oikein skarppasin että veriappelsiinia, ei tavallista, salottisipulia, ei tavallista.. Ja eilen käytiin jo ajoissa alkosta hakemassa valkkaripullo (sekin on erikoista, usein tulee retkeiltyä Hervannan alkon viiniosastolle ja tehtyä siellä löytöjä, mutta valkkariosastolla tuskin edes kerran vuodessa). Emme siis halunneet joutua tähän epämiellyttävään hipsteritilanteeseen:

(Muutenkin suositus kyseiselle ohjemalle, vaikka se onkin loppunut niin hauskuus ei lopu koska youtube.)
Tuoretta timjamia vaille setti oli siis periaatteessa ainakin katettu niin että senkun tekee. Ja sitten 😀 En tiedä kumpi poikkeama polulta varsinaisesti tuli ensin, se että vaikka reseptin lukee kuuteen kertaan eikä siinä mainita valkosipulia niin silti sitä eksyi leikkuulaudalle, vai se että tuo ja tää, nää, ei aatellu tarvitsevansa ihan täysin neljän hengen annosta ja riisin määrä vähennettiin kolmesta kahteen.

Olennaista kuitenkin on että kirjoittava apina periaatteessa vaan fiilistelee ja the bf hoitaa varsinaisen kokkauksen. Sain kuitenkin joitain luottovangin tehtäviä jo ennakolta sovitusti, esimerkiksi katkarapujen maustamisen ja salottisipuleiden hienontamisen. Aika hyvin mielestäni suoriuduin molemmista, ja keitin vieläpä melko herkullisen liemenkin. Ja vaikka vasemman etusormen iho on yhdeltä laidalta ohuempi, siinä määrin että tiskaus on käytännössä mahdotonta, niin laastariakaan ei tarvittu!
Emme ole siis myöskään mitään knorrin uhreja joten keitin liemen liemikuutioiden nokareista ja kuivamausteista ja sensellaisesta, ja uskallan noin seitsemän kertaa sitä maistettuani väittää että se on hyvä. Mieto, mutta hyvä. Vain yksi pieni valkosipulinkynsi ja kukkurainen leikkilusikallinen valkosipulijauhetta. Vain aika vähän sokeria ja vain ripaus aromisuolaa. Eikä paljoa limemehua siitä sellasesta vihreestä rypyläisestä purkista, kyllä te tiedätte 🙂

Nyt on sitten se vaihe että the bf hoitaa homman kotiin meikän esivalmisteluiden jälkeen, laitoin sille appelsiinin fileoinnista ihan videonkin että luulis onnistuvan, veitsenkin se terotti, metalliviivaimella mittasi ja leuhuutti, eikäköö..
Vaihe jossa saan rentoutua omaan tahtiin onkin näemmä aivan liian hauska, koska siihen tosiaan liittyy olympialaiset, vitamiinimehu, jääpalat, alkoholi, blogi, ystävät (joskin netin välityksellä), hyvät tuoksut keittiöstä… Mitä muuta voisi edes ajatella pyytävänsä 🙂
Väliaikatiedote:

IMG_20180225_121445.jpg
ris

Update: Tuntuu että on puhuttu liikaa ruoasta, ja olen puhunut liikaa väärissä paikoissa. Nyt sille stoppi siis välittömästi. Syy liikaan puheliaisuuteen on ehkä niinko kolmihaarainen. Nukkumattomuus aiheuttaa ehkä henkistä levottomuutta, alkoholi löysentää kielenkantoja, ja yleinen onnellisuus ja iloisuus aiheuttaa ulospäinsuuntautuneisuutta. (On kai se jonkun valtakunnan fakta että jos ja kun esim. itteä ahistaa niin se on paljolti poissa blogista, irkistä, telegramista, signalista, wasaasta jne. ja silloin tapahtuu jotain ihan muuta jolla pyrin rentouttamaan itseäni..) Mutta niin paljon kuin minä ja drinkkini nautimmekin noista äsken telkkarista tulleista parhaat-katsauksista ja siitä musiikista, niin jäin silti kaipaamaan selostajien ääntä. Nyt kun on nämä olympialaiset melkolailla paketissa, niin täytyy ehkä esittää tälläinen väite että ylen selostajat ja kommentaattorit ovat aivan huippuluokkaa. Nina Vanhatalo ja Kalle Palander, Anuliisa Uotila ja Laura Lepistö, noin muutamia kaksikkoja mainitakseni. Penkkiurheilu on penkkiurheilua vasta kun sen saa hienosti selostettuna ja kommentoituna, näin minä nyt rohkeasti väitän koska aurinkokin paistaa 🙂
Nopea veivaus ruokaa kohti. Se oli hyvää! Jos channeloin omaa teemuani niin niinko aivan huikeeta. The bf kyseli risottoa kokkaillessaan että paljonko juustoa (sanoin enemmän eikä se laittanu) ja mistä sais tämän kaupungin parhaan ravintolarisoton, että vois mennä vertaileen. Tämä siis jo ennenkuin maistoimme omaa tuotosta.. Kaveri oli kysynyt puolisoltaan ja ei kuulemma ole saatu hyvää risottoa tässä kaupungissa. Ehkä pitäisi hankkia heille lapsenvahti ja kutsua kylään, nimittäin täällä saa näemmä hyvä risottoa, siis todella hyvää.

Vihaan ihmisiä jotka käyttävät (ylikäyttävät) etuliitettä ääri-, äärisomething. Mutta nyt taidankin hypätä sil puol jokkee, koska oli äärihyvä risotto. Ja valkkari toimi myös 🙂
Tässä nyt eräälle lukijalle tosiaan vielä jorinan läpi täsmävinkki, tuolla reseptillä about tulee hyvä, kunhan vähemmän on riisiä niin enemmän on makua. Eli jos isommalle porukalle tekee niin reilusti riisiä ja paljon reilummin kaikkea muuta. Ai että oli hyvä, en tiedä onko veriappelsiinissa muuta kuin hieno teurastuksen tunnelma, limemehua laitoin sekä risottoliemeen että katkarapujen päälle, ja sokeria sinne tänne. Lopputulema ei kuitenkaan ollut hapanimelä vaan sopivan mukava ja sitruksinen. Parmesaanilastut omassa hienoudessaan ehkä vallan tasapainottivat viinin ja limemehun aikaansaamia juttuja.. Voi että ku osais lopettaa höpötyksen, on nimittäin juomatonta viiniä vielä lasissa, kun oli niin hyvä ruoka ettei ehtiny ees tehokkaasti juomaan, ja tuohan lämpenee jos ei saa sormia irti näppiksestä.

Update: the bf melkeinpä lupailee päiväkävelyä. Mieli on vahva mutta ruumis heikko, kykenisiköhän sitä. Riskaabelia. Terveisii BrrDedille 🙂
Update, osa 160: Päiväkävely kaupalle ja takasin käyty, the bf oli sikäli mukava että ohjattu päiväkävely onnistui, en tosin saanut pitää tonttulakkia, tuli aivan suorasanainen toive: “Etkö vois laittaaa vaikka sen mustan baskerin.” Voinkin, se musta baskeri ja keittiöstä tällä hetkellä löytyvä siivilä ovat molemmat on ostettu Joensuun sokokselta cirka 1997 ja molemmat pelittää yhä hienosti 🙂

Kaupalta tuli ostetuksi yksi kurkku, yksi tomaatti ja teurasjätelihapullia (kana ei tainnut olla tarralla) ja kun the bf teki niin herkullisen lounasrisoton niin uhrauduin ja tein iltapalaksi salaattia ja uunissa paahdettuja rapeita lihapullaviipaleita. Oli hyvää. Koska avokado. Onko kuvia? No kohta näätte.

Advertisement

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s