The bf kysäisi eilen (perjantaina) että mitä syömme huomenna. Tiesin tarkkaan mitä jääkaapissa on joten vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: lounaaksi kalkkuna-feta-pastasalaattia tai vastaava setti, ja iltapalaksi lämpimiä voileipiä.
Ehdin sen jälkeen jo muuttaa mieltäni järjestyksestä että josko kuitenkin lounaaksi leipiä ja iltaa kohti keveämmin (no ainakin monipuolisemmin) salaatilla..
Sen enempiä en asialle uhrannut ajatuksia, mutta koska pari edelllistä yötä oli tullut nukuttua omalla mittakaavalla melko hyvin, niin eihän se kolmas yö enää mennyt ihan putkeen. Jossain vaiheessa keskellä yötä heräsin kääntämään kylkeä tms. ja siinä sain unisen idean että pyh mitään lämpimiä voileipiä, tehdään pitsaa, meillähän on kaikkia juustoja ja muutakin, ei tartte mennä ees kauppaan, senkun vaan ottaa ja tekee..
Erinäisten nukkumista ja heräilemistä sisältävien lisävaiheiden jälkeen aamupäivällä oltiin kuitenkin hereillä ja kommunikoin bf:lle tämän yöllisen ideani. Ehdotus upposi ei-niin-kovin yllättäen aika hedelmälliseen maaperään.
Tomaattimäskiä rupesikin sitten the bf etsimään kaapeista, tomaattikastike kuitenkin on pitsan aika olennainen ainesosa. No, eihän sieltä mitään tomaattisäilykkeitä löytynyt mutta kaikenlaista muuta jännää kyllä, mm. pieni purkki savustettua kilohailia! (Oli siellä mm. tonnikalaa, mutta kuka sitä nyt tekisi ankeaa tonnikalapitsaa kun on savustettua kilohailia öljyssä…)

Eihän siinä sitten muu auttanut kuin kauppaan lähteä, mikä ei sinänsä ollut huono juttu, kuitenkin lauantai ja vielä aamupäivän puolella oltiin, sääkin ihan leppoisa. Ja eihän mozzarella koskaan haittaa kun pitsahommiin lähdetään, joten kun kaupalle menee niin sama ottaa myös sitä. Ja varmuuden vuoksi pullo edullista italialaista punaviiniä… Ja vähän surimia, ja jotain jännää ohutta pientä nättiä salamiviipalesta.
Lisäksi the bf arveli että pitsapohjan teon voisi vaihteeksi ohittaa ja kokeilla valmispohjia. En ole moisia tainnut tällä vuosituhannella kokeilla kun en niistä oikein välitä, nyt kuitenkin ajattelin että no testataanpa millaisia virityksiä valmiista pohjaratkaisuista saa aikaan. Löysimme ehdottomasti markkinoiden parhaita tuotteita eli jotain k-menu tortillalättyja ja k-menu pitsapohjia.

Sitten vaan kilohailipitsan tekoon. Ja parin muunkin 🙂
Aluksi silppusin erikseen sipulia, selleriä ja valkosipulia, ja kilohailipitsan teimmekin ensin ja siinä käytin sellaista kiss-periaatetta, eli sipulia ja selleriä ja lastencheddaria “pohjaksi” ja päälle sitten sitä kilohailia. Se myös paistettiin ja maistettiin ekana. Pari epämääräistä havainnekuvaa:

IMG_20180310_150836.jpg
kilohailipitsa ennen kilohailia

IMG_20180310_144356.jpg
paistettu kilohailipitsa

Kilohailipitsa meni ohuelle tortillalätylle ja siinä oli todellakin simppelit (ja hyvät) päällysteet, ja se olikin suhteellisen hyvä menestys. Söin yhden neljänneksen ja bf loput kolme, mutta olisin hyvin voinut syödä toisenkin, se oli maukasta. Toki oisin halunnu nysvätä ja näpertää ja nykertää ja denitkaloida tosi tarkkaan niistä kaloista pois kaikki keskiruodot ja muun epämääräisemmän mutta otin ehkä vaan joka toisesta pois keskiruodon ja jokaisesta pyrstön ja muuten vaan murentelin tuohon päälle. Tuohon meni ehkä 1/4 tai korkeintaan ehkä 1/3 purkillista kyseisiä säälittävän pieniä kalarääpäleitä, eli lukijoilta vastaanotetaan vinkkejä asian suhteen. Toki huomennakin voi tehdä lisää kilohailipitsaa.. Tai, kenties, the bf saa maanataiksi töihin evääksi herkullisen kilohailipastan 😀 Hahaa 🙂

Pohja-aihioita oli siis kaupasta ostettuina kahta sorttia, tomaattikastiketta keiteltiin itse ja päällysteitä oli sitten kilohailin lisäksi aikas montaa sorttia, niistä lyhyehkö (joo, haa haa) tiivistelmä tulossa pian 🙂
Kastike oli aika perushyvä, kaksi tölkkiä tomaattimurskaa, surrur sileäksi, sitä keiteltiin kasaan sen verran kun maltettiin. Mausteeksi sinne sekaan murustin noin neljänneksen jostain lihaliemi med persilja -kuutiota, pari ripausta sokeria, pikkusen Theresa Heinzin habissoosia ja sitten vielä sitä jo tässä blogissa aiemmin mielestäni mainostamaani futarin chiliä. Ennen keittämistä se oli jotenkin tosi hyvän makuinen jo, raikkaan tomaattinen, mutta taustalla havaitsi, niin ehkä juuri himpun suolaa, sokeria, chiliä ja muuta sellaista 🙂
Futarin chiliä ois voinu laittaa enemmänki ja epämääräisille ameriikan sooseille laittaa jonkun tariffin, mutta en älynnyt olla protektionisti ajoissa.

Päälle laitettavia mahdollisia asioita olikin sitten tosi pitkä lista, tässä nyt muutama vaihtoehto jotka tällä istumalla muistan, kuolleet eläimet edellä: limepikkelssillä maustettua kalkkunanfilettä (aika voimakas maku, ärhäkkää se pikkelssi, laitan kuvan jos muistan että voitte ostaa jos tulee vastaan), pala palvikinkkua, pepperoonia, beibipepperoonia.. Niin, tämä termilogiapulma (sic), jälleen. Vaatinee kuvat.

IMG_20180310_173629.jpg
ensimmäinen pepperooni

IMG_20180310_175021.jpg
toinen pepperooni

Mihin jäinkään, niin, lisäksi oli surimia, ja säilykkeinä tonnikalaa ja kilohailia ja mitäliekalaa…
Kasviksista löytyi sitten jo edellämainittu beibipepperooni sekä paprikaa, sipulia, valkosipulia, selleriä, oliiveja, kapriksia ja en tiedä mitä kaikkea muutakin, ainakin kesäkurpitsaa, pakasteherneitä ja viinirypäleitä 🙂
Sanomattakin selvää että kaikkea ei voi käyttää vaikka tekiskin useemman pienehkö lätyn.
Lähdin sitten ton alun varovaisen keep it simple, stupid -kilohailipitsan jälkeen siihen että maustevihanneksia eli sipulia, selleriä ja valkosipulia hienoksi silpuksi ja sekaisin, niitä tulee kuitenkin kaikkeen ja sitten jokainen heittäköön juustot ja kuolleet eläimet niiden päälle. Olikin ihan toimiva ja nopea ratkaisu, paitsi valkosipulia oisi pitänyt ehkä olla vielä enemmän suhteessa muuhun, ens kerralla sitten 🙂

Teimme lopulta viisi lättyä, eka siis jo edellämainittu kilohaililätty (ilman vs!), lisäksi kumpikin teki kaksi omaan makuun sopivaa. Meillä on sillä lailla erilainen maku että minun toiseen pitsaan tuli voimakasta sinihomejuustoa ja toiseen todella stinkyisää ja herkullista jotain raclettejuustoa, en oikein tiedä mitä ihmeen juustoa se on mutta haisee aika rapsakasti ja pitkään 🙂
The bf laittoi toiseen pitsaansa pakasteesta “tuoretta” habaneeroa ja toiseen noita minipepperooneja. Minen haluais pitsanautintojani pilata sillä että päänahka hikoaa ja suuta kihelmöi, ja hänen nenä ja makunystyrät taas ei kestä noita juustokikkailuja joita ite mieluusti 🙂 Mutta hyvä näin, kaikilla on maha täynnä 🙂
Nyt tulee lisää kuvia.

IMG_20180310_150934.jpg
habaneropitsa ala bf, toi keltainen joka näkyy on sitä habista

IMG_20180310_151010.jpg
meikän ykköspitsa, maustevihanneksia ja reilusti surimia, päälle voimakasta paikallista sinihomejuustoa, mozzista ja hiukka lastencheddarii

IMG_20180310_154044.jpg
paistettu surimipitsa maalin makuisella sinihomejuustolla, nam

IMG_20180310_161137.jpg
miun kakkospitsa, limepikkelssikalkkunaa, maustevihanneksia, mozzista ja raclettejuustoa, ja päälle mausteeksi vähän sitä pepperoonia joka oli seitinohutta ja piparkakunmuotoista

IMG_20180310_153312.jpg
geneeristä pitsatouhuilua

Jukka on jo ovella, blogi ei vielä valmis, ääk lol apua!

Advertisement

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s