Otsikko tulee siitä yhdestä biisistä, tiedättehän. Arvi Lind siinä räppää ja näin, voitte koittaa etsiä jos youtubesta vaikka löytyisi.
Tämä on siis iloinen ja positiivinen päivä, ja kohta kerron muutamia seikkoja joiden takia näin on, beer with me 🙂
Tärkein seikka kenties, ja siis se jolla on hyvä aloittaa sunnuntaijorinat, on thö Kirja. Kävin eilen isolla kirkolla (siis hyvinkin todellisesti, siittä mie tuomiokirkon nurkalta oikasin) ja siellä oli kauppa jossa myytiin kimmeltäviä hienoja muistikirjoja sopuisaan kahden euron hintaan. Juuri ennen kyseiseen kaikkea pientä ja edullista ja värikästä myyvään kauppaan menoa olin tajunnut että 17.3. on tutun oloinen päivämäärä, ei vain entisen kämppiksen synttäri vaan muutenkin kuuluisa kekkeröintipäivä vanhan Paddyn kunniaksi. Vein siis the bf:n aamukahvin sijaan aamuirishcoffeelle, ja löydettiinkin siittä Hämeenkadun varrelta juuri oikea mesta siihen, puoliksi sattumalta, puoliksi kaverin vinkkaamana ilmeisesti. Todella hyvät irkkukaffit. Niiden voimalla olikin sitten loistavaa mennä ostamaan kaikkea kimaltavaa, ja sen jälkeen huomata että varsin lähellä sijaitseva irkkupubi on auennut juuri minuutti sitten, joten sinne, unikonsiemenkaupan kautta (sitä hyvää kakkua varten, jos joskus leivotuttaa, muistuttakaa että kerron sen kakkureseptin).
Sieltä saikin kai kutakuinkin edullista irkkusiideriä ja hassun hatun kaupanpäälle. Sitten oli hyvä istahtaa ja nojata taaksepäin ja ottaa kirja ja kynä esiin ja alkaa sepustaa jotain. Sain kirjoitettua ehkä kolme riviä, nekin perin lyhyitä, ja sitten runosuoli vaan otti ja tulehtui. Siinä inflammaation kourissa kieriskellessäni keksin mielestäni kivan ratkaisun: eihän se haittaa jos oma ei pulppua, ohan tossa vieressä kaks mukavan oloista poikaa, jospa ne haluaa auttaa. No halushan ne. Toisen nimi oli Herkko ja toinen oli joku osmo tai isto tai unto. Myös the bf sai luvan raapustella jotain siihen, ja sehän oli sitten niinku ihan älyttömän kivaa siinä yhtäkkiä. Sensijaan että ihmiset tuijottelis älypuhelimiaan niin olikin semmone old school pen and paper -tyyppinen setti, joka vaan tuntui toimivan. Seuraavat neljä tuntia vietinkin kulkien ympäri irkkupubia, kuskaten kirjaa ja kynää seurueelta ja ihmiseltä toiselle. Kukaan ei kieltäytynyt, kysymyksiä kyllä tuli mutta olin lopulta jo niin harjautunut että ennakoin ne kysymykset jo siinä aloituspuheenvuorossa, ja taisin hymyillä niin leveästi että kukaan ei vaan voinut kieltäytyä 🙂 Alkuperäinen Herkko siirtyi toiseen istumapaikkaan isomman kaveriporukan kanssa, ja saikin osallistua kirjan tekoon siis toistamiseen 🙂 Todella nopeasti aloin huomata että tämä homma nyt kertakaikkiaan toimii kuin junan vessa, jokainen taaplaa tyylillään jne. Heti alkuvaiheessa eräs kiva henkilö piirsi todella hienon kuvion sen sijaan että olisi kirjoitteva apina, mutta useimmat kirjoittivat lyhyitä ja iloisia terveisiä.. en ehtinyt sitä paljoa lukea kun se ei ollut minun käsissäni niiden neljän tunnin aikana varmaan varttiakaan. Itse kirjoitin jossain välissä myös jotain, ja lainasin tiskiltä sakset ja teippiä ja liimailin kuitteja ynnä muuta sinne. Jossain vaiheessa vieressäni istui äiti et poika -kaksikko, kertoivat tyttären/siskon olevan matkalla paikalle myös ja osallistuvan irlantilaiseen tanssishouhun. Jäimme siis sinne siihen varttia yli neljään saakka jolloin tämä tanssishou tapahtui. Oli aika hienoa, sen mitä ihmispaljoudelta näin. Juuri ennen lähtöä sain vielä ihkulta tytsältä poskipäähän/silmäkulmaan apilakuvahässäkän. Sen jälkeen menimme todella äänekkään, täyden, riehakkaan, vilkkaan, vihreän ja nousuhumalaisen irkkupubin sijasta miellyttävän seesteiseen tsekkipubiin. Siitä huolimatta jokainen pariskunta ja henkilöitymä otti avoimin mielin vastaan tarjouksen tehdä kynätaikoja paperia kohtaan. Töissä ollut tarjoilija kieltämättä hiukan nihkeili, mutta sain häneltäkin epämääräisen puumerkin, joten onnistumisprosenttini oli jotain sadan ja 99,5 väliltä. Viinin litkiminen ei lähtenyt ihan lapasesta siellä kuitenkaan vaan järkevähköön aikaan hyppäsimme bussiin, ja bussissakin sain miellyttävän nuoren kolmihenkisen seurueen vähän piirrustelemaan 🙂
Tänään, sunnuntaina 18.3. on sitten ollut iltapäivä aikaa selailla tuota kirjaa, joka on kyllä melkoinen aarre, a gift that keeps on giving. Siellä on paljon sellaista positiivista toivottelua, hienoja piirroksia ja tekstejä, siis yleisesti vaan ihan huippuu, helmee, pelkkää yläfemmaa jne.
Aionkin kikkailla pari esimerkinomaista kuvaa tähän postauksen loppuun.
Muuta mainitsemisen arvoista: the bf oli etukäteispäättänyt että me tehdään sitä herkullista meriappelsiinirisottoa tänään, ja eilen kun älyttiin ostaa aineksetkin, viinistä huolimatta, niin tänäänhän sitä tehtiin, ja ai että se oli taas hyvää. Siitäkin ehkä kuva tai pari, ja myös lisää infoa, jos en ole jo kertonut, tai vaikka olisinkin. Toistolla tehoa, jos kirjottaa usein siitä yhestä ja samasta ruoasta ja vakuuttelee sen hyvyyttä niin ehkä jompikumpi kuvitteellisista kahdesta lukijastani innostuu vaikka kokeilemaan.

IMG_20180318_171307.jpg
yksi liikuttavimmista kohdista koko kirjassa

IMG_20180322_185107.jpg
IMG_20180318_204640.jpg
IMG_20180322_184922.jpg
risoton tekoa

IMG_20180318_170201.jpg
risoton syöntiä

Advertisement

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s