iso nugetti?

En ehkä osaa enää blogata, mutta yritän silti. Blogi on sama vanha, mutta tämä editori on kaiketi uusi ja käyttö on vähän nihkeää näin aluksi. En kovin tarkkaan muista miten tämä systeemi aiemmin toimi mutta silti koen hapuilevani jotain entisiä juttuja joita ei ehkä enää ole. Mutta kai tää on kuin pyörälläajo.

Asensin äsken wordpressin puhelimeen, joka on taas suht uusi. Sieltä löytyi kuitenkin muutama syystä tai toisesta säästetty ruokakuva tältä syksyltä, joten uploadasin ne tänne jotta saan jotain jutuntynkää alkuun. Jos tässä vaikka elvyttelisi blogiharrastustaan. Aika tuntuisi otolliselta, no ei nyt sentään ihan uusille harrastuksille mutta vanhojen elvyttämiselle ja edistämiselle. So here we go!

Aloituskuvassa on mureketapaus. Murekemassa on tehty kalkkunanjauhelihasta, maustettu sopivilla mausteilla ja täytetty omenalla, sipulilla ja mozzarellalla. Koska motsista oli, ja ehkä sen päiväyskin oli jo lähellä. Sehän ei ole hyvä juusto tuohon tarkoitukseen, kun venyy ja sotkee. Mutta laitoin kuitenkin. Kaikki omena ei mahtunut sisälle mitenkään joten loput omenaviipaleet laitoin reunustamaan pötkälettä. Ne eivät riittäneet tietäenkään ympäröimään koko pötkälettä, joten otin porkkanan ja leikkasin siitäkin paloja ympärille, mutta sekin reunus jäi vähän vajaaksi. Keskelle tökkäsin reiän että kuumuus ja sen semmoinen pääsisi siitä ulos. Siihen oli sitten pakko pudottaa pakastimen pohjalta löytynyt kuivahtanut herne 🙂

Tämä on siis before- kuva. After-kuvaa ei ole ainakaan säästynyt, mahdollisesti jäänyt jopa ottamatta. Muistan kuitenkin että söimme tätä hyvällä ruokahalulla vaikka motsis venyi ja veeeenyiii. Se meni koko jötkäle yhdeltä istumallta kahden hengen voimin jonakin lokakuisena lauantai-iltana 😛🤪😋😋

Lokakuussa tein myös kahdesti nakkikeittoa, tässä kuva toisesta niistä. Ne olivat aika samantapaisia perusraaka-aineiltaan: juureksia, linssejä, kana/broilerinakkeja, sipulia, selleriä. Molemmat olivat oikein herkullisia, tämä on niistä ensimmäinen enkä tarkkaan enää muista mitä kaikkea maustetta laitoin tähän. Jälkimmäiseen tuli runsaasti sinappijauhetta joka teki (yhdessä vihreiden linssien kera) liemestä aika jännän näköisen ja värisen, mutta kattila tyhjeni varsin nopeasti joten jatkanen keittojen tekemistä näillä askelmerkeillä. Ostin näihin aikoihin myös kahdenlaista misotahnaa, joten keittoihin ja kastikkeisiin on viime aikoina usein saatu suola misotahnasta. Kenties tähänkin 🙂

Jossain vaiheessa syksyä innostuin myös parantamaan salaattieni laatua. Usein tulee tehtyä pastapohjaista salaattia, jossa tietyllä tapaa rajoitetusti vihanneksia, ja usein aivan liikaa kastiketta. Tässä on nyt rakennettu mahdollisimman monipuolinen salaatti jossa olisi ns. kaikkea. Paitsi pastaa 😀

Pohjana on öljyssä kevyesti paistettuja juureksia (porkkanaa ja palsternaakkaa, tai porkkaanaa ja persiljajuurta) ja parsakaalia. Jotain siemeniä paahdoin myös, luultavasti auringonkukan. Sitten on erilaisia tuoreita juttuja, kuten tomaattia, paprikaa, jäävuorisalaattia ja viinirypälettä. Pakasteherneitä ja kinkkusuikaleita näkyy jopa ihan kuvassakin aika selvästi, samoin keitettyä munaa. Mausteitakaan ei ole unohdettu, pippuria ja kenties yrttisuolaa yms. on ripoteltu annokseen.

Tämä olikin varsin onnistunut kokeilu, mutta tuon lautasen rakentamisessa meni kyllä aikaa melko kiitettävästi. Olisi kiva jos jaksaisi useammin rakennella tälläisiä salaattiannoksia, koska tämä oli oikein hyvää ja maukasta joten kastikkeeksi riitti vain nuo muutamat pienet tipat savuaiolia.

Juureksia, kaaleja, palkokasveja, siemeniä, vähän lihaa, vähän munaa, vähän kastiketta, tuoreita salaattivihanneksia, hedelmää ja mausteita. Siinä on siis oikeasti kaikkea paitsi juustoa 🙂 Joutuu kuitenkn näkemään jonkun verran vaivaa että saa prosessoitua kaikesta salaattiin sopivaa (juurekset pilkoin hyvin pieniksi kuutioiksi esim. että ne sai nopeasti paistettua) ja maustamiseen pitää kiinnittää huomiota jos haluaa vähentää salaatinkastikkeiden määrää mutta syödä maukasta salaattia. Silti, tuli hyvä mieli kun sain yhdelle lautaselle ns. kaikkea 🙂 Taisi olla ruokajuomana myös maukasta 🍷

Mitä alussa mainittuun pastaan tulee, niin en nyt onneksi aina laita pastaa. Pastan lisäksi salaatin pohjana tulee käytettyä myös ohraa, bulguria, kuskusta ja kvinoaa. Näitä kaikkia siis yhdistää se että ne säilyvät kuivakaapissa käytännössä loputtomiin, ja niistä on helppo rakentaa ruokaisa salaatti, kiehuvat sillä aikaa kun suikaloi vihanneksia. Usein keitän pastaa lukuunottamatta nuo pylpyrät kasvisliemessä ja vien parvekkeelle jäähtymään. Tämänkin tarkoituksena saada hyvänmakuista salaattia ilman desiä majoneesipohjaisia kastikkeita.

Juuresten ja kaalien ongelma on siis aika ilmeinen, ne nahistuvat jääkaapissa joten niitä ei voi ihan samaan tapaan olla aina varalla, ja vaikka joskus laitan salaattiin raakaa porkkanaa, ja hyvinkin usein raakaa kukkakaalia, niin mieluiten laittaisin kaikki juurekset sekä parsa- ja ruusukaalin salaattiin kevyesti paahdettuina. Juuresten ja kaalien pilkkominen ja paistaminen/paahtaminen on siis myös yksi suhteellisen iso työvaihe lisää. Ne toisaalta jäähtyvät hyvin nopeasti paistinpannulla tai uunipellillä, toisin kuin bulgur kannen alla kattilassa (en uskalla jättää kattilaa kansi auki parvekkeen pöydälle, nälkäiset linnut saattavat hyökätä).

Oli miten oli, aina kannattaa tehdä ja syödä salaatteja, ja aina kannattaa koittaa laajentaa omia salaattikuvioitaan. Monipuolisen salaatin tekeminen ei ole välttämättä hidasta ja vaikeaa, esim. palkokasvien suhteen elämä on helppoa kun pakasteherneet ja säilykelinssit ovat pilkkomatta ja kypsentämättä valmista salaattiainesta 🙂

uuniin menossa

Värikkään juuston tilanteita, joita oli ihan pakko valokuvailla runsaasti 🙂 Lauantai-iltana ihan vaan juustoilua, maanantai-iltana sitten juustoisa jämäpannari 🙂 Vihreä oli pestogoudaa ja sininen laventeligoudaa. Olisin halunnut pannarikuvat “tilettää” eli saada vierekkäin tai jotenkin yhteen. Ennen osasin sellaista, blogista löytynee todisteita. Mutta nyt ei lähde, ei sitten millään.

kalahommia

Kala-annoskuvakin on tallennettu. Lautasella oli huolellisesti medium-kypsennettyä kalaa, perunamuusia tai jotain perunamössöä, vihreitä vihanneksia ja viherpippurikastiketta. Oli niiiin maan hyvää, miksei sitä viherpippuria tule käytettyä useammin?

Riistalenkistä väsätty laiskan naisen ruoka eli syksyinen makkarapata. Oli aika tunkeminen että sain kaikki kasvikset sekä kokonaisen makkaralenkin sullottua punaiseen pataan, mutta sain, ja uunissa ne kypsyivät. Ihan syötävää, ja syödyksi tuli. Jäi harmittamaan että syksyiseen makkarapataan ei saanut laittaa sieniä, koska bf ja vammaisuus.

Syksyn keittiötrendeihin on tässä huushollissa kuulunut myös kaappien tyhjentely. Ylähyllyltä löytyi pussi kuivattuja herneitä jotka sitten saman tien nakkasinkin likoamaan ja seuraavana päivänä keittelin. Keittelin viisi tuntia, joista viimeiset kaks tuntia oli jo rasittavaa. Suuri osa herneistä on siinä vaiheessa jo enemmän tai vähemmän muhjuuntuneita, se muhju painuu pohjaan ja jämähtää sinne kiinni mikäli hommaa ei käy hämmentämässä. Kävin siis pari tuntia vartin välein hämmentämässä ja hämmentämässä lisää, mutta osa herneistä ei suostunut kypsymään, ei sitten millään. Aloin muistaa että sama hommahan se oli viime kerrallakin ja tämän takia sitä hernekeittoa ostetaan kaupasta valmiina. Kävin vielä netistä lunttaamassa kotilieden hernesoppaohjetta ja siinäkin annettiin ymmärtää että kolmen tunnin jälkeen alkais jo olla valmista.. no ei ollut, viidenkään tunnin jälkeen. Siellä vaan oli sellaista kiinteää ainesta. Soseutin lopulta puolet sauvasekoittimella niinkuin mieluusti teen hernarille, ja totesin että valmista on. Soppa oli kyllä hyvää, herneiden lisäksi siihen tuli runsaasti sinappijauhetta, kanaliemikuutioita, ankanrasva-öljyseoksessa kevyesti paistettua sipuli-selleri-vakosipuliseosta sekä vaaleaa soijarouhetta ja tietysti pippuria ja erinäisiä mausteita. Ei siis ihan vegaaninen mutta melkein. The bfkin kehui että hyvää on.

Perinteisestihän hernariin tungetaan possun lapaa tai kinkkua tms. mutta tämän kokeilun perusteella itse ehkä jätän punaisen lihan hernarista kokonaan pois, jos nyt joskus vielä uskallan jaksaa sitä tehdä. Ankanrasvaa ei aina ole käytössä mutta broilerinkoipia löytyy kaupasta kuin kaupasta, semmoinen tai parikin kiehuisi kattilassa herneiden seassa mukavasti, sitten sen vois sieltä nostaa pois, irrotella ja silputa lihat ja kappas. Muuten ihan hyvä idea jota kokeilisin mieluusti, mutta mistä saa sellaisia herneitä jotka kypsyvät kaikki samaan tahtiin?

valkosipuliextravaganza

Tämmöistä herkkua sain viime viikonloppuna. Itse käkin sohvalla, join teetä ja katselin talviurheilua. The bf valmisti valkosipuliperunoita (hän hommasi itselleen sellaisen vihannesleikkurin jolla saa industrial style viipaleita), valkosipuli-yrttivoita, herneitä ja kaupan schnitzeliä. Tosi hyvää ja valkosipulista oli, kiitos!

Ja tälläistä pastaherkkua tein meille toissailtana. Hieman carbonaraesque kastikehässäkkä ja täysjyväspagettia. Suolaa ja pippuria oli hyvin runsaasti ja ruoka oli hyvin maistuvaa 🙂

Nyt on ruokakuvat puhelimesta tyhjennetty ja blogiharrastus tuutattu uudelleen alkuun, katsotaan säilyykö innostus ja mihin suuntaan tämä tästä lähtee 🙂

Stay tuned!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s