Nakkipiirakka, oli tämän työnimenä. Sanoisin kuitenkin että kasvispiirakka. Noh, mietitään nimeä vielä ja pukataan reseptiä ilmoille.

Olen tehnyt ennenkin suolaisia piirakoita jollain marttareseptillä. Tarkoitan siis pohjaa. Täytteitä ei voi reseptin kanssa tehdä. Nyt kaksinkertaistin reseptin kun päätin samalla vaivalla tehdä pellillisen, niinkun ehdottomasti järkevää onkin.

Se oli kutakuinkin näin:

4dl jauhoja

2dl hiutaleita

2tl leivinjauhetta

1dl öljyä

2dl vettä

suola ynnä muut

Kuivat aineet sekaisin, kosteat aineet päälle, nopea sekoitus ja voila!

Mun tapauksessa jauhot oli jotain sämpyläjauhoseosta, laitoin lisäksi 1,5dl kaurahiutaleita ja puolisen desiä kolmen viljan leseitä sekä ropauksen chiansiemeniä. Ja leivinjauhetta, aromisuolaa ja kuivattua basilikaa. Puoli desiä oliviiöljyä ja puoli desiä sitä jotain muuta siinä vieressä. Ja vesi, ja sekaisin, ja taputtelin uunipellille ja pistin esipaistumaan.

Ei kannata kovin kauan esipaistaa, alkaa pullistua ja kuivua helposti jos ja kun on ohut, ja ohan se, ainakin joltain kohtaa. Tasapaksu on joskus negatiivinen juttu, mutta tälläisissä ois ihan kiva jos sais tasapaksua aikaan 🙂

Sitten päälle sopivankokoisiks paloiksi pilkotut täytteet. Ei kannata niitä esipaistaa, turhaa vaivaa ja sotkua ja tiskiä. Tähän tuli yksi sipuli, yksi omena, noin puolisen parsakaalia, ja jokunen kananakki, puolikas paprika ja emmentaaliraastetta suoraan pussista.

Nyt ollaan ensimmäisen kuvan kohdalla, otin siis kuvan mukavan näköisesti edistyvästä projektista ja rupesin sitten miettimään että mitenkäs mausteet. Näissä on usein vikana liian varovainen maustaminen, ainakin jos katselee netistä reseptejä. “Puoli teelusikkaa paprikajauhetta, kaksi kierrosta pippurimyllystä ja neljä kortta ruohosipulia, näistä tulee niin maistuva piirakka koko perheelle!” Lapset on tunnetusti nirsoja mutta millaisia ovat perheen aikuiset jos suuri määrä taikinaa, kasviksia ja jotain mietoa lihaa kuten kinkku tai nakki muuttuvat herkuksi pikku ripauksella jotain mietoa. Siihen en halunnut sortua joten ripottelin tuohon päälle hieman suolatonta lihamaustetta, mietoa chilijauhetta (lähinnä sitä paprikajauhetta siis) ja rouhin pippuriakin. Ja ripottelin vielä vähän lisää emmentaalia, mutta en paljoa.

Sitten tein kulhollisen munamäskiä päälle kaadettavaksi. Laitoin purkin ranskankermaa, purkin jotain kasvikermaa (linssi oli mainittu), kuohukerman jämät, neljä munaa ja ison lorauksen vasikanfondia ja vielä tilkkasen mietoa ketsuppimaista chilisoosia. Kuivamausteista valkkasin purkin jossa oli joskus ollut kapriksia mutta johon on nyt teipattu teksti “tacomauste”, en oikein tarkemmin muista millasta tacomaustetta olen siihen purkkiin laittanut mutta ajattelin että sopinee piirakkaan ja laitoin sitä ensin reilusti ja sitten vielä kaksi kertaa lisää. Lisäksi rouhin taas pippuria ihan runsaasti (vasta täytetty mylly, täytyyhän siihen äkkiä tehdä vähän tilaa) ja kai jotain muutakin kuivamaustetta vielä. Tätä mäskiä pitää vähän maistella että siinä on varmasti makua. Mullakin kun tässä täytteessä oli ihan hillitysti noita nakkeja ja hyvin rauhallinen määrä emmentaalia ja tuoreita vihanneksia erittäin reilusti niin eihän hommasta tule mitään ellei se päälle kaadettava mäski ole suolaista ja jonkun makuista.

Mäskin kaadettuani muistin savuporosulatejuuston jämät ja nykertelin siitä vielä nokareita piirakan pinnalle ja sitten uuniin. Noin puoli tuntia paistelin ja sitten se alkoi näyttää tuolta kuin viimeisessä kuvassa. Tökin kovasti puutikulla, tuntui melko valmiilta mutta pelailin varman päälle ja laitoin vielä uuniin jälkilämmölle. Viimeinen kuva kertoo mielestäni kohtuullisen hyvin että tästä tuli aika suksee. Pohja on rapean murea mutta pysyy leikatessa kasassa, ja on kypsää. Täyte miedohoko (kun niin vähän laitoin juustoa!) mutta ei suinkaan mauton, ja kasvisten omat maut pääsevät ehkä tässä paremmin esille kun juusto on jopa lähestulkoon taka-alalla. Ei mulla usein näin käy 😀

Seuraavaks voisi tehdä saman mutta erin, eli pohjaa ei paljoa kannata muuttaa mutta täytteitä ja päällystemönjää aina. Ensi kerralla vaikka lihatuotteet kokonaan pois ja juustojen määrään ja laatuun lisäpanostusta. Ja ensi kerralla ehdin tehdä salaatinkin kylkeen, nyt tämä hävisi kahteen syöjään niin vauhdilla ettei siinä ehtinyt edes kissaa sanoa. Ja itsekehu ja toisen kehu maistuivat piirakan lisäksi myös. Nyt on hyvä kuunnella jatsia ja maistella viiniä 🙂

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s