Epäonnistumisen tunteita leijuu pääni tienoilla, koska kokeellisen keittiön paistoksen nestemäärä vaikuttaa aivan liian suurelta. Ei tästä uunissa paistettua keittoa ollut tarkoitus tehdä 😀

aina kannattaa kokeilla

Tässä kuvassa homma näyttää melko normaalilta nopealla vilkaisulla, mutta vasen alakulma paljastaa ehkä jo hiukan.

jos ei muuta niin oppii uutta

Tässä kuvassa näkyykin sitten kunnolla mitä siellä alakulmassa puuhataan. No siellähan kauhotaan pois ylimääräistä nestettä! Sitä oli sitten ei vain hiukan liikaa vaan aivan tolkuttomasti liikaa.

Ainahan kaikenlaista pientä hässäkkää ja ongelmaa tulee kun paljon sohlaa keittiössä, mutta tämä on ainakin minun tasolla nyt lähestulkoon eeppinen epäonnistuma. Vaan emme lannistu, söin tätä ruokaa jo kaksi kulhollista, se on hyvää. Maustamista ei ole unohdettu!

Aloitetaan nyt kuitenkin ihan alusta että selviää miten tähän on päädytty. Asia liittyy omaan reseptiini, nimittäin https://allagordatus.wordpress.com/2018/10/10/helppo-makaroonilaatikko/ tähän. Lueskelin tosiaan omia juttujani tässä eräänä iltana ja mm. tuo tuoli vastaan. Puoliso alkoi puolestaan puhua että pitäisikö kokeilla sellaista kana-kookosmaitomakaroonilaatikkoa. Noh nämä kaksi päätettiin yhdistää tänään.

Luin huolellisesti omia vinkkejäni. Tai niin luulin. Hommahan meni muuten kai ihan hyvin, tein hurjan määrän vaan sitä lientä siihen päälle, eikä järki sanonut että ei pidä laittaa kaikkea kerralla, sitä voi aina lisätä jos homma käy kuivakkaaksi. Noh, se oli se (ilmeisin) virhe, ei jäädä vellomaan siihen.

Laitoimme vuokaan liemen lisäksi noin pussillisen täysjyvämakaroonia, kolme raastettua porkkanaa, yhden viipaloidun purjon, yhden viipaloidun sellerinvarren, yhden paloitellun paprikan, viitisen punaista chiliä ja pussillisen pakastettuja vihreitä papuja. Ai niin ja kanaa, siis minun maustamiani broilerinfileesuikaleita, sekä puolison paistamaa ja maustamaa kalkkunanjauhelihaa. Ja öljyä. Jääkaapissa oli yksi herkkupurkki josta oli syöty herkut, vain öljy oli jäänyt. Kaadoin ensin sitä vähän ja sitten kaikki loputkin tonne vuokaan. Jossain taustalla oli ajatus että broilerinrinta on vähärasvaista, tämä kompensoi sitä 😀

Ja mausteita, niitä mä laitoin kyllä aika paljon. Jos koitan muistella ja luetella niin menee kenties sinnepäin: currya, garam masalaa, inkivääri-vsibulitahnaa, kanaliemikuutio, kasvisfondikuutio, savupaprikaa, tavan paprikajauhetta, intialaista broilermaustetta, rohtosarviapilaa (aina yhtä vaikea muistaa mikä se fenugreek on), osterikastiketta ja chinese prickly ashia 🙂 Varmaan jotain muutakin mausteeksi laskettavaa on mennyt, ei voi muistaa koska yks pää kesät talvet.

Kana-kasvismausteliemeen lisäsin kaks tölkkiä kookosmaitoa, vai olikohan kookoskermaa. Erittäin maukas liemi kuitenkin, maistoin monesti ja aina se oli hyvää 😋 Ja vispasin siihen neljä munaa, vaikka omissa vinkeissä selvästi sanottiin että noin isoon vuokaa neljä munaa ei välttämättä riitä. (Neljä munaa riittää ehkä mikäli on sitä koskenlaskijaa yms. suurustavaa juustoa.) Täpötäysi vuoka vaan uuniin ja parasta odottelemaan.

Parasta ei kuitenkaan tullut. Kun menin sekoittelemaan sitä jonkin ajan päästä, oli jo ilmeistä että nestettä on liikaa. No eipä siinä, elättelin toivoa että homma asettuu kun sen antaa vielä olla uunissa. Ei se siitä kuitenkaan taivaan tuuliin haihtunut se liiallinen neste. Pitkä haudutus sensijaan teki pastasta aika löllöä. Ja pian kävi ilmi että kokko homma oli jotenkin juoksettunut. En ole varma termin oikeellisuudesta, mutta näette kuvasta tai kuvista tilanteen. Tasaisen maitomainen liemi oli muuttunut vetiseksi. The bf kommentoi: Minähän sanoin että siinä on liian vähän makaroonia. Meikä taas oli sitä mieltä että lientä oli liikaa. Molemmat voivat pitää paikkansa, mutta tuo juoksettuminen tai mikä lie oli sitten vielä oma ongelmansa. Vitsailin siinä että noh nyt tuli tälläinen, jos ei muuta niin tästä saa hauskan jutun blogiin, ja myös että jos tässä ei oo tarpeeksi makaroonia, niin tässä on hyvänmakuista lientä reilusti jossa sitä voi keittää lisää 😀 Istuksin sohvalla hetken ja päätin tehdä juuri niin, äyskäröin runsaasti tuota maustelientä kattilaan ja keittelin siinä vähän lisää makarooneja. Söin itse pienen kulhollisen tuota tuollaisenaan, ja toisen pienen lisämakaroonien kanssa. En siis suuren suurta määrää kokonaisuutena lainkaan, mutta huh kuinka täyttävää settiä tuo on, oudosta rakenteesta ja ulkonäöstään huolimatta, vai ehkä juuri siksi? Lienee jo pian kaksi tuntia siitä kun söin, eikä vieläkään jaksaisi edes teetä juoda.

Että tälläinen sunnuntaikokkailu tällä kertaa. Eikä viinillä ollut lainkaan osuutta asiaan 🙂 Pitää muistaa olla kokkailematta tälläisiä spesiaalijuttuja ihan vesiselvänä, eihän tässä nyt käynyt edes juopon tuuri.

P.S. Nyt on tiistai 24. päivä ja kaikki on syöty. Siinä oli monenlaista epäonnistumista, ja samaan aikaan kuitenkin tosi onnistunut maku. The bf nimesikin sen Schrödingerin pastapaistokseksi 🙂

Advertisement

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s