Kokeellisesta keittiöstä päivää

Epäonnistumisen tunteita leijuu pääni tienoilla, koska kokeellisen keittiön paistoksen nestemäärä vaikuttaa aivan liian suurelta. Ei tästä uunissa paistettua keittoa ollut tarkoitus tehdä 😀

aina kannattaa kokeilla

Tässä kuvassa homma näyttää melko normaalilta nopealla vilkaisulla, mutta vasen alakulma paljastaa ehkä jo hiukan.

jos ei muuta niin oppii uutta

Tässä kuvassa näkyykin sitten kunnolla mitä siellä alakulmassa puuhataan. No siellähan kauhotaan pois ylimääräistä nestettä! Sitä oli sitten ei vain hiukan liikaa vaan aivan tolkuttomasti liikaa.

Ainahan kaikenlaista pientä hässäkkää ja ongelmaa tulee kun paljon sohlaa keittiössä, mutta tämä on ainakin minun tasolla nyt lähestulkoon eeppinen epäonnistuma. Vaan emme lannistu, söin tätä ruokaa jo kaksi kulhollista, se on hyvää. Maustamista ei ole unohdettu!

Aloitetaan nyt kuitenkin ihan alusta että selviää miten tähän on päädytty. Asia liittyy omaan reseptiini, nimittäin https://allagordatus.wordpress.com/2018/10/10/helppo-makaroonilaatikko/ tähän. Lueskelin tosiaan omia juttujani tässä eräänä iltana ja mm. tuo tuoli vastaan. Puoliso alkoi puolestaan puhua että pitäisikö kokeilla sellaista kana-kookosmaitomakaroonilaatikkoa. Noh nämä kaksi päätettiin yhdistää tänään.

Luin huolellisesti omia vinkkejäni. Tai niin luulin. Hommahan meni muuten kai ihan hyvin, tein hurjan määrän vaan sitä lientä siihen päälle, eikä järki sanonut että ei pidä laittaa kaikkea kerralla, sitä voi aina lisätä jos homma käy kuivakkaaksi. Noh, se oli se (ilmeisin) virhe, ei jäädä vellomaan siihen.

Laitoimme vuokaan liemen lisäksi noin pussillisen täysjyvämakaroonia, kolme raastettua porkkanaa, yhden viipaloidun purjon, yhden viipaloidun sellerinvarren, yhden paloitellun paprikan, viitisen punaista chiliä ja pussillisen pakastettuja vihreitä papuja. Ai niin ja kanaa, siis minun maustamiani broilerinfileesuikaleita, sekä puolison paistamaa ja maustamaa kalkkunanjauhelihaa. Ja öljyä. Jääkaapissa oli yksi herkkupurkki josta oli syöty herkut, vain öljy oli jäänyt. Kaadoin ensin sitä vähän ja sitten kaikki loputkin tonne vuokaan. Jossain taustalla oli ajatus että broilerinrinta on vähärasvaista, tämä kompensoi sitä 😀

Ja mausteita, niitä mä laitoin kyllä aika paljon. Jos koitan muistella ja luetella niin menee kenties sinnepäin: currya, garam masalaa, inkivääri-vsibulitahnaa, kanaliemikuutio, kasvisfondikuutio, savupaprikaa, tavan paprikajauhetta, intialaista broilermaustetta, rohtosarviapilaa (aina yhtä vaikea muistaa mikä se fenugreek on), osterikastiketta ja chinese prickly ashia 🙂 Varmaan jotain muutakin mausteeksi laskettavaa on mennyt, ei voi muistaa koska yks pää kesät talvet.

Kana-kasvismausteliemeen lisäsin kaks tölkkiä kookosmaitoa, vai olikohan kookoskermaa. Erittäin maukas liemi kuitenkin, maistoin monesti ja aina se oli hyvää 😋 Ja vispasin siihen neljä munaa, vaikka omissa vinkeissä selvästi sanottiin että noin isoon vuokaa neljä munaa ei välttämättä riitä. (Neljä munaa riittää ehkä mikäli on sitä koskenlaskijaa yms. suurustavaa juustoa.) Täpötäysi vuoka vaan uuniin ja parasta odottelemaan.

Parasta ei kuitenkaan tullut. Kun menin sekoittelemaan sitä jonkin ajan päästä, oli jo ilmeistä että nestettä on liikaa. No eipä siinä, elättelin toivoa että homma asettuu kun sen antaa vielä olla uunissa. Ei se siitä kuitenkaan taivaan tuuliin haihtunut se liiallinen neste. Pitkä haudutus sensijaan teki pastasta aika löllöä. Ja pian kävi ilmi että kokko homma oli jotenkin juoksettunut. En ole varma termin oikeellisuudesta, mutta näette kuvasta tai kuvista tilanteen. Tasaisen maitomainen liemi oli muuttunut vetiseksi. The bf kommentoi: Minähän sanoin että siinä on liian vähän makaroonia. Meikä taas oli sitä mieltä että lientä oli liikaa. Molemmat voivat pitää paikkansa, mutta tuo juoksettuminen tai mikä lie oli sitten vielä oma ongelmansa. Vitsailin siinä että noh nyt tuli tälläinen, jos ei muuta niin tästä saa hauskan jutun blogiin, ja myös että jos tässä ei oo tarpeeksi makaroonia, niin tässä on hyvänmakuista lientä reilusti jossa sitä voi keittää lisää 😀 Istuksin sohvalla hetken ja päätin tehdä juuri niin, äyskäröin runsaasti tuota maustelientä kattilaan ja keittelin siinä vähän lisää makarooneja. Söin itse pienen kulhollisen tuota tuollaisenaan, ja toisen pienen lisämakaroonien kanssa. En siis suuren suurta määrää kokonaisuutena lainkaan, mutta huh kuinka täyttävää settiä tuo on, oudosta rakenteesta ja ulkonäöstään huolimatta, vai ehkä juuri siksi? Lienee jo pian kaksi tuntia siitä kun söin, eikä vieläkään jaksaisi edes teetä juoda.

Että tälläinen sunnuntaikokkailu tällä kertaa. Eikä viinillä ollut lainkaan osuutta asiaan 🙂 Pitää muistaa olla kokkailematta tälläisiä spesiaalijuttuja ihan vesiselvänä, eihän tässä nyt käynyt edes juopon tuuri.

P.S. Nyt on tiistai 24. päivä ja kaikki on syöty. Siinä oli monenlaista epäonnistumista, ja samaan aikaan kuitenkin tosi onnistunut maku. The bf nimesikin sen Schrödingerin pastapaistokseksi 🙂

Advertisement

Ajantasalla?

Pari taaksepäinkatselu- ja harjoituspostausta takana, joten jospa kertoisin tämän päivän kokkailuista vielä lyhyesti. Sitten olisin ehkä saanut harrastuksen uudelleen hyvään alkuun.

Lounaaksi söimme kanapastasalaattia. Siinä ei ollut mitään erikoisia ainesosasia: täysjyvämakaroonia, pieneksi silputtua broilerinfileesuikaletta, hmp:tä, seitinohueksi leikattua selleriä, porkkanalastuja, tomaattia, paprikaa, kurkkua ja päärynää. Niin ja jotain pitkulaista pikkusalaattia. Kastikkeena hunajasinappivinegrettiä ja sitruunatillimajoneesia. Oli hyvää, joskin, pastaa oli kaiketi hiukan liikaa, ehkä jopa kanaakin 🙂

Mikä ehkä on maininnan arvoista, on se että huomasin kuinka hyvin päärynä ja selleri sopivat yhteen. En tiedä olenko aiemmin tajunnut asiaa lainkaan, tuntuu että ei. Ja tämänpäiväinen päärynäkin oli, noh enemmän rapsakka kuin mehevä ja aromikas. Täytyy jatkaa kokeiluja, ehkä voileivällä, ehkä piirakassa… vaihtoehtoja kyllä keksii 😀

illallinen, eli niinsanottu herkkulautanen

Illallisessakaan ei ole mitään erityistä, tuli tehtyä tälläinen herkkulautanen. Jos joku miettii mikä on herkkulautasen määritelmä, niin siinä on tyypillisesti paljon erilaisia ainesosia, omissa kasoissaan, ei sekoitettuna. Ainesosasia on hyvä etsiä monenlaisista ruokatyypeistä, joista annan esimerkkejä kohta. Siihen kuulu myös sekä ns. kylmää että ns. kuumaa ruokaa.

Ruokatyyppi yksi

Mukana on aina useansorttista tuoretta vihannesta ja hedelmää, tässä nyt esimerkiksi tomaattia, kurkkua, jäävuorisalaattia, selleriä ja porkkanaa, ainiin ja myös sitä päärynää 🙂 Mutta mikä tahansa tuore juttu jota jääkaapista tai puutarhasta löytyy niin luonnollisesti mukaan vaan.

Ruokatyyppi kaksi

Mukana on tyypillisesti myös jotain säilöttyä, tässä esim hapankurkkua (ja hapanliemen valkosipulit kaupanpäälle) sekä öljyyn säilöttyä juustolla täytettyä vihreää pepperonia. Ilmiselvästi mahdollisia herkkuja herkkulautaselle ovat siis esimerkiksi kaprikset ja oliivit, aurinkotomaatit ja artisokansydämet sekä ties mitkä pikkelöidyt ja hapatetut jutut. Vaikka hapankaali jos siitä tykkää, kimchi, pikkelöidyt sekavihannekset… kaupoista löytyy kaikkea jännää, ja monelta jo valmiiksi kaapeista purkkeja ja purnukoita. Näissä on usein vahvaa makua joten ei tarvitse olla kuin yhtä tai kahta sorttia, mutta aah kävipä tekemään mieli artisokansydämiä tätä kirjoittaessani 🙂

Ruokatyyppi kolme

Juustot! Ei herkkulautasta ilman juustoa tai paria. Tässä nyt oli vain raejuustoa.. koska unohdin ripotella päälle grana padanoa. (Komento takaisin, myös säilötyn pepperonin sisällä oli tosiaan juustoa!) Mutta tässä ollaan taas monenlaisten vaihtoehtojen äärellä. Itse suosin esim. fetaa, mozzarellaa, vuohenjuustoa ja emmentaalia. Manchego kävisi mainiosti, kunnon viipale auraa on kokeilematta ainakin vielä mutta sekin päivä koittanee… Eri juustojen suhteen eri lähestymistapa. Pehmeät kuten vuohenjuusto ja mozzis isoina könkäleinä lautaselle vaan. Emmentaalista leikkaan tulitikkumaisia suikaleita, parmesaanista tai aah pecorino romanosta hienoa raastetta.. aijai, ei ole yhtään nälkä luonnollisestikaan kun tuollaisen lautasen juuri on tyhjentänyt (jälkiruokineen), mutta silti pystyy jos ei vatsan niin ainakin pään tasolla innostumaan juustoista 😛 Ja toki raejuusto on aina toimiva, siihen voi sekoittaa esim. valkosipulia tai mitä hyvänsä mausteita, jolloin se nousee uudelle ulottuvuudelle.

Ruokatyyppi neljä

Kuolleet eläimet. Tänään syötiin pois pakasteesta kananugettipussin jämät, ja ottaen homioon mitä kaikkea muuta tuossa on niin jätin muut eläinjutut pois suosiolla tällä kertaa. Mutta usein olen laittanut kahta eri juttua. Esim ylijääneitä lihapyöryköitä, lohta, lihaleikkeleitä. Chorizonakkia, katkarapucocktailia. Mitä milloinkin jääkaapista ja pakasteesta löytyy, mitä kaupassa sattuu olemaan, mitä mieli sattuu tekemään. Nyt ollaan jo lähellä tyyppiä viisi… joten siirrytään sinne.

Ruokatyyppi viisi

Valmissalaatit. Tämä ei ole mitenkään välttämätön, mutta usein kiva. Tyypin neljä katkarapusalaatti, tai muut vastaavat tuotteet, esim sienisalaatti tai coleslaw. Kaupan valmissalaatteja sopii lisätä tähän, jos niistä joku on omaan mieleen. Jokin savukalasalaatti voisi kanssa olla mmmm 🙂

Ruokatyyppi kuusi

Lämpimät asiat. Herkkulautaseen kuuluu aina vähintään yksi suorastaan kuuma juttu. Se voi olla mitä vaan, tähän voi hyvin itse paistaa pikkuisia mausteisia broileripyöryköitä, tai raakachorizosta voi puristaa pannulle palleroita ja paistaa hyväksi. Eli tämä limittyy nelosen kanssa helposti, kuten tänäänkin nugettien osalta. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla näin, minulla on monesti kylmät lihat ja lämmin asia on jokin ihan muu, tänään mukana yksi suosikkini, eli rasvassa pyöritelty uunissa paahdettu/paistettu parsakaali. Toinen ehdoton suosikki on rasvassa ja mausteissa pannulla paistetut kikherneet. Tänään oli myös rosmariinilohkoperunoita.. mutta perunat ei mielestäni ole millään tapaa tarpeellisia tässä. Rasvapaistettu tai sokerikeitetty porkkana on itseasiassa paljon herkullisempi. Mieluummin tosiaan kuumaa ja herkullista parsakaalia tai kikherneitä. Myös kuuma keitetty muna sopii parsakaalin kylkeen. Kylmänä muna kuuluisi ehkä tyyppiin neljä, kylmät eläimet 🙂

Ruokatyyppi seitsemän

Ripotteet. Tähänkin ryhmään voi kuulua monenlaista, itse suosin vahvaa kovaa juustoa raastettuna (lue: pecorino), paahdettuja siemeniä ja paahdettua sipulia. Tänäänkin oli tarkoitus laittaa jotain noista, tai jopa kahta kolmesta. Mutta sitten se ruoanlaitto ei tapahtunutkaan kaikessa rauhassa vaan jalkapallon aikaan, ja ripotteet unohtuivat. Hyvää oli silti.

Yleiset kommentit

No tähän voikin sitten tulla kaikenlaista kommenttia, mutta koitan pitää lyhyenä 😀 Nämä tyypit joita luettelin ovat tietyllä tapaa keinotekoisen oloisia, koska ne menevät jonkinverran toistensa kanssa päällekäin. Sama asia voi kuulua eri kerroilla eri ryhmiin, tai samallakin kertaa kahteen ryhmään eri ryhmään riippuen miten valitsee 🙂

Mielestäni herkkulautasessa on kaksi kaiken ylimenevää pointtia. Toinen on että sen pitää olla herkullinen, joten siksi voi paistaa rasvaista ja suolaista chorizoa, ja laittaa kahtakin eri juustoa, ja päälle vielä vähän majoneesia.

Mutta yhtä tärkeä pointti on olla monipuolinen. Kun yhdelle lautaselle laittaa monipuolisesti kaikkea, niin se on osaltaan siksikin herkullinen, ja silloin sitä chorizoa riittää 50gr, ei tarvitse olla 200gr per annos. Jos tekee kahdelle, voi helposti laittaa molemmille munanpuolikkaan jne.

Mitä se monipuolinen sitten tarkoittaa? No ainakin aivan varmasti sitä, että kannattaa käyttää monipuolisesti kasviksia eri ryhmistä. Esimerkiksi: juureksista porkkanaa, raakana, paahdettuna, keitettynä, kuumana, kylmänä. Porkkana käy monella tapaa ja aina. Palkokasveista kikherneitä, pakasteherneitä, linssejä, papusekoitusta, hyviä vaihtoehtoja on paljon. Marinoidut pavut tai öljyssä ja mausteissa paahdetut kikherneet, molemmat erinomaisia valintoja mielestäni, ja hummus sopii herkkulautaselle myös erinomaisesti. Tai papu-oliivitahna. Kaaleista on myös moneksi, jo mainittujen paahdettujen parsakaalien tai coleslawn lisäksi voi tehdä kukkakaalimurua vaikka ripotteeksi pinnalle 🙂 Tai tosiaan läntätä lusikallisen hapankaalia. Paahdetut ruusukaalit, myös erinomainen valinta. Näin ruoasta tulee monipuolinen, vaikka jossain kohtaa lautasta olisikin juustoa ja sen vieressä toista juustoa. Pitämällä huolen kasvisten monipuolisuudesta herkkulautanen on silti monipuolinen, vaikka se joskus tosiaan painottuisi muuten juustoon ja rasvaiseen lihaan 🙂

Eiköhän tämä riitä herkkulautasfilosofiasta, lisään kuvan jälkiruoasta ja palailen asioihin huomenna. On uusi kokeilu suunnitteilla, erään eilen selaillessa täältä omasta blogista löytämäni jutun inspiroimana.

lauantai-ilta, hedelmäkarkkeja ja Avara luonto, melko 1986 😀

Testing

Nepalese

En kyllä yhtään osannut uudella tabletilla. Siis puhelimella on helppo lisätä kuvia mediakirjastoon josta ne sitten saa lisättyä postauksiin. Tabletti ei tunnu ymmärtävän medialibraryn käsitettä vaan kun sieltä lisää kuvan syntyy aina uusi postaus suoraan. No ajattelin että antaa mennä, ja laitoin otsikoksi vaan Testing. Noh, tabletin jokin ennakoiva tekoäly arveli tietävänsä paremmin mitä haluan ja muutti sen muotoon Testin. Plaah, ei kukaan ole seppä syntyessään joten tästä asia voi vain parantua. Kuva nepalilaisen ravintolan kalasoosista ja lisukkeista. Oli aika jees. Siihen asti kun pöytään tuotiin kolme valtavaa naanleipää. Se oli liikaa.

🐧🐧🐧

No jopas on aikaa edellisestä

Blogi on ollut backburnerilla näemmä aika pitkään. Oli kuitenkin kiva lueskella eilen illalla omia vanhoja juttujaan, eikä siitä sitten ollut pitkä matka päästä tähän että kirjoitteleekin taas jotain. Tai oli. Chromella en saanut toimimaan wordpressiä, siirryin Firefoxiin ja vaikuttaisi onnistuvan.

Eri asia on sitten onko asiaa. Mutta katsotaanpa onko laitteissa ruokakuvia, ja pitäiskö wordpress asentaa uuteen tablettiin jotta sieltä voisi jakaa tänne kuvia joskus.. Paljon on aina teknistä säätöä jos on pitänyt taukoa. Kokeilen kuitenkin 🙂

jouluaaton alkupaloja
jouluyön iltapaloja 🙂

Puhelimesta löytyi blogin teemaan sopivia kuvia muutama, aloitetaan siis katsauksella lähimenneisyyteen. Yllä näemme vähän joulutunnelmia. Ensimmäisen kuvan mereneläväleipäset olivat hyvin kylmän ja kuivan kuohuviinin kanssa perin miellyttävä aloitus joulun syömingeille. Perusruisleivästä leikkasin näihin pieniä paloja, joita päällystelin kaikenlaisella. Pirkka skagen on suht mukava tuote, joten meillä oli sitä ja sitä on muutamilla leipäsillä. Oman lautaseni parilla leipäsellä oli sienisalaattia jonka päällä graavilohta tai vain timjamia ja ituja. Perusgraavilohileipäsissä taisi olla tuorejuustoa jonka päällä graavilohta, timjamia ja ituja.

Sienisalaatin tein itse, enkä tiedä mitä siinä tapahtui, mutta se ei jotenkin ollut niin hyvää kuin se yleensä on. Maistelin ja maistelin enkä oikein keksinyt missä vika on. Päädyin lisäämään vähän sokeria ja söin kuin söinkin kaiken.. mutta tuo saattoi olla joulun suurin mysteeri. Voisiko se olla sienet.. en tehnyt mitään kokeellista kastikkeen suhteen, en lisäillyt sekaan kiiviä enkä kukkakaalia.. eikä makuhermotkaan saaneet tosiaan langanpäästä oikein kiinni että missä vika. Noh, ei sitä enää ole syytä pohtia, nyt on jo noin kuukausi joulusta.

Toisen kuvan ns. joulutortuista en tiedä mitä sanoa 🙂 En ole oikeastaan kovinkaan suuri makeiden torttujen ystävä, vaikka niissä olisi wienernougattäyte, ja meillä on kiva kissamuotti, niin leikattiin torttutaikinasta kissan muotoisia paloja ja laitettiin päälle sipulia ja juustoa. Vähän huolimattomasti, kenties johtuen kaikesta viinistä. Juustokissatortut syötiin kuitenkin kaikki tuoreina, niitä ei jäänyt ikinä seuraavalle aamulle joten oletan että olivat kohtuullisen hyviä :)🍷

Itämeren aaltojen klassikko, katkarapuleipä
Kreikkaa Virossa

Seuraavat kaksi kuvaa ovat loppiaisen Tallinnanreissulta. Ensimmäinen tuskin kaipaa selityksiä.🍤

Toisesta sensijaan voisi kirjoittaa pidemmänkin tarinan. Perjantaina kun olimme päässeet perille ja asettuneet hotelliin ja kaataneet lasehin alkumaljat perillepääsyn kunniaksi, niin keskustelu alkoi miltei heti pyöriä sen ympärillä että mihinkäs sitä mentäisi syömään tänä iltana. Nopeasti tuli idea kreikkalaisesta ravintolasta, ja eikun laitteet laulamaan ja lopulta löysimme itsemme taksista köröttelemästä jonnekin lähiöjontkaan. Taksikuski ei meinannut uskoa että sieltä kerrostalolähiöstä mitään ravintolaa löytyisi, ja olisi vissiin jo kääntynyt takaisin ennekuin päästiin siihen varsinaiseen osoitteeseen. Ja siellähän oli ravintola, aukioleva jopa, ja selvästi tunnelma oli kreikkalainen.

Ruuat olivat mainioita. Alkupalaksi saimme tietenkin tsatsikia, ja jotenkin erityisen herkullista ohutleipää tai miksi sitä nyt sanoisi. Ehkä meillä oli jo vähän nälkä siinä ja se vaikutti kokemukseen, samoin tietenkin viini, mutta oli se kyllä hyvää, siis sekä leipä että tsatsiki olivat niin hyviä että voisi syödä pelkältikin, mutta yhdessä tietysti parempaa. Nam. Pääruoaksi yksi otti moussakan, ja loput kolme kuvan comboplatterin. Mukava omistaja/tarjoilija/kokki pahoitteli että heillä oli kyseiseen annokseen kuuluvat porsaannoisetit tms. loppu, ja kysyi voiko hän tehdä meille jauhelihapihvin sensijaan, vakuutti että se on herkullinen ja hänen äitinsä reseptillä tehty. Tämä jauhelihapihvi on kuvan oikeassa reunassa vaalean yrttikastikkeen alla, ja se oli kyllä hyvä jauhelihapihvi! Paksu, mehevä ja murea, persiljainen ja herkullinen.

Viini oli hyvää, maistoin myös moussakaa ja se oli aivan suussasulavaa ja kiinnostavasti maustettua, mmmmm.🍷 Jälkiruoaksi tietenkin ouzoa, ja saimme jopa mukaan käyntikortin. Olimme ilmeisesti ensimmäiset suomalaiset jotka olivat eksyneet sinne sitten koronan alkamisen. Sitä ennen oli kuulemma käynyt usein suomalaisia mutta nyt ei moneen vuoteen enää yhtään. Se selittikin sitä suurta ystävällisyyttä vähän.

Tallinnan reissu oli monella tapaa hyvä. Siellä maisteltiin monenlaista herkkua, siellä nähtiin kaikenlaista. Parhainta herkkua, tai ainakin yllättävintä, löysin hotellia vastapäätä olevan ostarin marketista.

No nyt!!

Premium-tyyppisiä perunalastuja! Olisin halunnut ottaa kaikki, mutta lähdin etenemään oikeasta reunasta ja sain siis kannettua kotiin vain mustan tryffelin ja kaviaarin makuiset pussit. Hyviä olivat, tryffeli oli parempi näistä kahdesta. Täytyisi päästä testaamaan loputkin kolme! Ehkä ensi vuonna taas Tallinnaan…

Aidosti parhainta herkkua syötiin kuitenkin lauantai-iltana. En muista ravintolan nimeä, enkä aivan kovin tarkkaan muista mitä söin. Mutta, ai että oli hyvää, maltoin ottaa kuva alkupalasta joka oli mereneläväinen. Lisään sen alle. Kuva puhukoon puolestaan.

Fine dining on sitten mukavaa

Tämä menneiden viikkojen havinaa -postaus olisi jo syytä kohta tuutata ilmoille, että pääsisin tutkimaan teknisiä asioita, ja tekemään seuraavan postauksen. Ehkä jopa kokeilemaan postausta uudelta tabletilta!

Päätän tämän lyhyeen kuvakavalkadiin, jonka teema on ulkona syöminen viime aikoina.

vähän pizzaraksia

Tuulensuun juustopiirakka

Täällä taas!

Olen viime aikoina lueskellut erään rouvan ruokablogia kiinnostuneena. Hän lienee aika hyvä kirjoittaja 🙂 Samalla on taustalla pyörinyt ajatus että palaisin omankin blogini pariin taas. Syksy lienee hyvää aikaa herätellä tälläistä harrastusta, kesäisempi ulkona ramppaaminen ja mahdollisesti myös ruoan kotiin tilaaminen saattaa vähetä kun illat pimenevät. Kaikenlaiset syysherkut lienevät sesongissaan kasvisosastolla, ja kirjoitteleminen on kiva harrastus itse kullekin. Siinä syitä jo kerrakseen 🙂

Viimeinen sysäys oli kun, vaikka tiesin paremmin, niin menin googlettamaan suolaisen pannarin reseptiä. Ei olisi pitänyt, taaskaan. Aivan linjatonta, neljää viittä eri reseptiä vilkuilin, ja munien määrä pellilliseen oli 2, 4, 5 tai 6. Maidon määrä oli jotain neljän ja kymmenen desin väliltä. Nesteen ja munien määrässä ja keskinäisessä suhteessa ei tunnu olevan oikein mitään selkeää linjaa tai suuntaviivaa. Neste oli kaikissa maitoa, mitään ajatustakaan ei suotu semmoiselle että maidon korvaisi esim. kasvisliemellä tai tomaattimehulla tai vedellä ja kermaviilillä tai millä tahansa. Kaikissa oli vain x desiä vehnäjauhoja. Ei sämpyläjauhoja, ei grahamia, ei ruista, ei leseitä, ei hiutaleita, siemeniä, mitään. En ymmärrä 🙂

Noh, olen tekemässä jääkaapin jämistä tänään pannaria ja kirjoittelen aiheesta tähän ehkä pitkänkin jorinan. Mittasin maidon, sitä on meillä nyt noin 450ml. Jos netin pannariohjeita olisi uskominen niin minun pitäisi ilmeisesti tehdä pieni ohut pannari tai juosta hakemaan lisää maitoa. Tai korvata maidon vähyyttä laittamalla kenties 7 munaa 😀 Noh, ajattelin nyt yksinkertaisesti jatkaa maitoa jääkaapin jämillä, ja tuoda samalla pannaritaikinaan makua.

Laitoin pieneen kasariin noin kaksi desiä vettä, ja kasarin kuumalle liedelle. Lorautin sekaan reilusti kasvisfondia ja mausteita, esimerkiksi:

jännyyslöytö jännäkaupasta suht hiljattain
jääkaapissa jo jonkun aikaa hieman unohduksissa ollut markettilöytö

Ja sitten lusikoin sekaan kahden eri tuorejuuston jämät sekä reilun lusikallisen cheddarin makuista sulatejuustoa jääkaapista. Sitten vaan kuumennetaan ja sekoitellaan että tuore/sulatejuustot liukenevat ja kaikki on muutenkin suloisen sekaisin. Sitten päätin että tilanne vaatii vielä yrttimeininkiä ja otin jotain rosmariini+muut yritit seosta, jyystin sitä morttelissa ja heitin päälle:

erittäin mausteista juusto-kasvislientä

Kuvassa näkyy tämä yrttiropsaus liemen pinnalla ennen sekoitusta 🙂

Maistoin sitä kun se oli vähän jäähtynyt ja totesin että makua on, todella runsaasti. Niinkuin pitääkin. Tämän kun vähän jäähtyneenä hulautin sitten lähes puoleen litraan maitoa, ja maistoin uudelleen, niin kappas, makua oli yhä mutta se oli merkittävästi paljon miedompaa jo. Tällä kikailla saat siis pannaritaikinaasi kunnon maun, kun teet kunnon makulientä sinne taikinan sekaan, ja lisäksi tuohon saa tosiaan vispattua monenlaisen juuston jämät (sellaiset jotka liukenevat kuumaan nesteeseen eivätkä niinkään raastu).

Muista nimenomaan maistaa. Ja ajattele samalla mitä olet laittamassa pinnalle, että joku harmonia säilyy. Jos pinnalle tulee runsaasti aurajuustoa ja meetvurstia, niin suolan kanssa on syytä olla varovaisempi kuin jos laitat runsaasti kasviksia ja mozzarellaa. Noista aineksista tulee mauton pannari ellei se liemi ole harkitun hyvä.

Ja tässä on se huikea etu että voi todellakin tehdä pannarin kotoa löytyvistä aineksista. vaikka maitoa olisi vain desi tai ei yhtään. Meillä ei läheskään aina ole maitoa ja tämmöisen pannarin idea ei lainkaan mielestäni ole se että sen takia on lähdettävä kauppaan hakemaan maitoa, ei ei. Idea on se että käytetään pois niitä aineita joita on. Jos on ruokakermaa, kermaviiliä, jogurttia, ranskankermaa, kookosmaitoa, porkkanamehua, lihalientä, fondeja, pestoja, kastikkeita, tahnoja… Niin käytä niitä, paljon enemmän saat niistä makua pannariisi kuin pelkästä maidosta johon on laitettu teelusikallinen suolaa.

Noh, eteenpäin!

Liemi oli siis valmiina, sitten kuiva-aineiden pariin. En leivo oikeastaan ikinä mitään mihin tulisi pelkästään valkoista vehnäjauhoa. Noh, syntymäpäiväkseni koitin kieltämättä tehdä suklaakakun, mutta siihenkin tuli kyllä siemeniä enemmän kuin valkoista jauhoa, joten ei sitäkään lasketa. En siis ikinä tee mitään “pullajauhopaistosta”. En myöskään pannaria.

Arvelin että tuohon liemen määrään ehkä noin 3dl jotain vilja/jyvä/siementuotteita voisi olla sopiva, ja mittasin aluksi sitä valkoista pullajauhoa noin puolitoista desiä, eli puolet määrästä, ja sitten aloin katselemaan mitä muuta kaapista tulee vastaan. Tuli kolmen viljan leseitä, niitä laitoin puolisen desiä, ja sitten rouheista sämpyläjauhoa, sitä laitoin noin desin. Tähän kannattaa mielestäni yksi desiä vehnäjauhoista korvata seoksella jotain muita juttuja, hiutaleita, leseitä, rouheita, jyviä, siemeniä, ruista, kauraa, mitä nyt sattuu löytymään. Pelkästä vehnästä saa mielestäni tylsän taikinan jossa ei ole makua, suutuntumaa eikä varmaan kummoisia ravintoarvojakaan. Siemeniäkin löytyi joten vähän chian ja pellavansiemeniä jauhoseokseen ja liemen sekaan visp.

“jauho”seos

Jauho-lese-siemen-maito-kasvis-juusto-mausteliemi pööpöilee nyt jääkaapissa sillä aikaa kun minä kirmaan kirjastolle. (Oletan siis että näitä taikinoita seisotetaan yleensä hetki siksi että jauhot turpoavat, joten munien sekoilulla ei ole kiire..) Sitten kun tulen niin vispaan x munaa sekaan ja rupean arpomaan mitä täytteitä/päällysteitä, mutta ainakin kaapissa on tarrakinkkua ja tarramozzisspallo, eikä vihanneksia saa unohtaa, joten oletettavasti sipuli-kinkku-tomaatti-mozzispannaria tulossa… remains to be seen.

Uusi vuosi lähestyy jälleen

Ja senpä takia tulin omaan blogiini etsimään vinkkejä pääkaupungin salaatin tekoon. Sitä kun tulee tehneeksi kerran vuodessa, niin ei aina muista oliko joku tosi hyvä kikka tai vinkki sen tekoon joka on jo unohtunut, tai tietenkin, mikä tärkeintä, onko jotain typeryyttä mitä pitää ehottomasti välttää 🙂 Ainahan voi keksiä uusia ideoita, mutta ois hyvä olla toistamatta menneitä virheitä 🙂 Ei mulla ole niin hienoa blogia josta voisi hakea tarkemmin mitään, ja löysin jotain mainintoja oliveroinnista mutta en tarkempaa selostusta.

Tänään kuitenkin kaupoille ja homma alkuun, huomennahan sitä olisi jo saatava naaman eteen joten pieni setti on tehtävä tänään jo valmiiksi asti, ja huomenna sitten lisää 🙂

Jospa nyt tällä kertaa koitan kirjoitella aiheesta, että on ensi vuonna olemassa lunttilappu.

Suunnitelman mukaan ainekset ovat osapuilleen seuraavanlaiset:

keitettyjä perunoita

keitettyjä (värikkäitä) porkkanoita

(puna)sipulia

omenaa

venäläistä hapukurk

pakasteherneitä

kinkkua

kanaa

keitettyä munaa

kapriksia

kastike itsetehdystä majoneesista ja jukurtista

koristeeksi, niin, sen näkee sitten.. oliivirenkaita, tuorekurkkua, pikkutomaatteja, punasipulia, persiljaa.. ?

Meillä on melkein kaikkea näistä aineista (paitsi perunaa ja omenaa) jo ennestään kaapeissa. Mutta en usko että on tarpeeksi. Jos tekee ison satsin niin kapriksia uppoaa, jos tekee ison satsin niin leivän päälle ei jää enää hapankurkkua.. jos tekee itse majoneesin ja keittää salaattiin munia niin munatkin käy vähiin. Kaikkea on siis ostettava vaikka kaikkea on jo. Typerä tilanne mutta ei haittaa. Kun tuota salaattia teen jääkaapin täyteen niin on vieraille tarjottavaa ja itselle syötävää pariksi päiväksi. Muutakin herkkua on ehkä kuitenkin tulossa tarjolle, the bf uhkasi ainakin tehdä nakkipiiloja 😀 Lisäksi jos piipahdetaan ravintolaherkkujen äärellä uudenvuodenpäivänä, niin ruoan laittamista, saati sen lisää ostamista ei tarvine harkita ennen ensi viikkoa.

Pakasteesta lähti juuri äsken jäistä kanaa suoraan pannulle ja mausteita päälle, eli homma on käynnissä!

sinappijauheisessa mausteliemessä kypsymistä

Kanat siis lähinnä kiehuvat mausteliemessä kypsiksi, mitään rasvaa en ajatellut tässä vaiheessa lisätä, makua vain. Tämä salaatti saa täyteläisyyttä kyllä kastikkeesta, aineksia ei tarvitse rasvassa paistaa 🙂

Kaupassa käyty, uskoakseni aika paljon kaikkea ostettu. Ihan varma ei voi olla onko tarpeeksi kaikkea, mutta aina voi kirmata lähikaupasta lisää tai soveltaa. Kastikkeen loppuminen on kai se suurin vaara, mutta jos tekee tupla-annoksen majoneesia ja mulla on myös 500gr purkki jugurttia, niin ehkä saan sen verran kastiketta että ekaan satsiin riittää 🙂

Perunat ja porkkanat kiehuvat, tai eivät kiehu, tai kiehuvat yli. Tämä on se vanha tuttu ongelma joka olisi ollut hyvä löytää omista vanhoista postauksista ja välttää tänä vuonna 😀 Jos nyt vähän innostuukin, niin oisi parempi keittää kolme kattilallista vähän vajaampia kuin kaks ihan täyttä jotka ei oikein kiehu tai sitten kuohuu yli. Prkl. Telkkarissa mielenkiintonen dokkari ja jatkuvasti on hypättävä keittiössä nostelemassa kansia, säätämässä lämpöä, ottamassa pois vettä.. kuivaamassa liettä.

Geneeristä ruokakohinaa

isoja lihapullia naudanjauhelihasta, tomaattipyreestä ja mausteista, päällä vähän ruiskorppujauhoa
rapeakuorisia sämpylöitä, ite tein!
awesome kotikebab: kahden eri valmistajan kebablastuja, muusia, salaattia, kastikkeita
outo tapaus keittiössä eräänä iltana, vähän kun silmä vältti niin porkkana hyppäsi lattialle ja meni kolmeen osaan tuollai noin vaan!

Lihapullapaistos. Lämmin voileipä ilman leipää.

Tässä on siis sipulia ja jotain kaupallisia lihapullia ohueksi suikalointuna ja kerroksittain levitettynä ja vähän aikaa uunissa paistettuna. Sipuleja on sekä päällä että pohjalla, ja olisi voinut olla enemmänkin oikeastaan.

Tässä vaiheessa päälle munajuustoseosta jossa yksi muna riittää hyvin ja juustoja voi laittaa niin paljon kuin löytää ja jaksaa, mulla oli miedon goudan jämät, vähän cheddaria ja taisipa olla sulatejuuston jämät myös, ja pari kynttä valkosipulia paloiteltuna munajuustomäskin sekaan tietty.

Lisäpaistamisen jälkeen se on kaunista ja hyvää. Lähes parasta mitä kaupan valmiista lihapullista saa aikaan.

Olisi kuitenkin vähän yksipuolisen oloista, joten tein myös neljänviljan salaatin.

Pohjalla on lehdykkäseos, muistaakseni jääsalaaattia, rucolaa ja babypinaattia. Päällä on neljän viljan jyväseos jossa kanaliemessä keitettyjen jäähdytettyjen jyvien sekaan sekoitettu kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinirypälettä, kaprista ja salaatinkastiketta. Toimii 🙂

Viinibistrosta iltaa.

Nakkipiirakka, oli tämän työnimenä. Sanoisin kuitenkin että kasvispiirakka. Noh, mietitään nimeä vielä ja pukataan reseptiä ilmoille.

Olen tehnyt ennenkin suolaisia piirakoita jollain marttareseptillä. Tarkoitan siis pohjaa. Täytteitä ei voi reseptin kanssa tehdä. Nyt kaksinkertaistin reseptin kun päätin samalla vaivalla tehdä pellillisen, niinkun ehdottomasti järkevää onkin.

Se oli kutakuinkin näin:

4dl jauhoja

2dl hiutaleita

2tl leivinjauhetta

1dl öljyä

2dl vettä

suola ynnä muut

Kuivat aineet sekaisin, kosteat aineet päälle, nopea sekoitus ja voila!

Mun tapauksessa jauhot oli jotain sämpyläjauhoseosta, laitoin lisäksi 1,5dl kaurahiutaleita ja puolisen desiä kolmen viljan leseitä sekä ropauksen chiansiemeniä. Ja leivinjauhetta, aromisuolaa ja kuivattua basilikaa. Puoli desiä oliviiöljyä ja puoli desiä sitä jotain muuta siinä vieressä. Ja vesi, ja sekaisin, ja taputtelin uunipellille ja pistin esipaistumaan.

Ei kannata kovin kauan esipaistaa, alkaa pullistua ja kuivua helposti jos ja kun on ohut, ja ohan se, ainakin joltain kohtaa. Tasapaksu on joskus negatiivinen juttu, mutta tälläisissä ois ihan kiva jos sais tasapaksua aikaan 🙂

Sitten päälle sopivankokoisiks paloiksi pilkotut täytteet. Ei kannata niitä esipaistaa, turhaa vaivaa ja sotkua ja tiskiä. Tähän tuli yksi sipuli, yksi omena, noin puolisen parsakaalia, ja jokunen kananakki, puolikas paprika ja emmentaaliraastetta suoraan pussista.

Nyt ollaan ensimmäisen kuvan kohdalla, otin siis kuvan mukavan näköisesti edistyvästä projektista ja rupesin sitten miettimään että mitenkäs mausteet. Näissä on usein vikana liian varovainen maustaminen, ainakin jos katselee netistä reseptejä. “Puoli teelusikkaa paprikajauhetta, kaksi kierrosta pippurimyllystä ja neljä kortta ruohosipulia, näistä tulee niin maistuva piirakka koko perheelle!” Lapset on tunnetusti nirsoja mutta millaisia ovat perheen aikuiset jos suuri määrä taikinaa, kasviksia ja jotain mietoa lihaa kuten kinkku tai nakki muuttuvat herkuksi pikku ripauksella jotain mietoa. Siihen en halunnut sortua joten ripottelin tuohon päälle hieman suolatonta lihamaustetta, mietoa chilijauhetta (lähinnä sitä paprikajauhetta siis) ja rouhin pippuriakin. Ja ripottelin vielä vähän lisää emmentaalia, mutta en paljoa.

Sitten tein kulhollisen munamäskiä päälle kaadettavaksi. Laitoin purkin ranskankermaa, purkin jotain kasvikermaa (linssi oli mainittu), kuohukerman jämät, neljä munaa ja ison lorauksen vasikanfondia ja vielä tilkkasen mietoa ketsuppimaista chilisoosia. Kuivamausteista valkkasin purkin jossa oli joskus ollut kapriksia mutta johon on nyt teipattu teksti “tacomauste”, en oikein tarkemmin muista millasta tacomaustetta olen siihen purkkiin laittanut mutta ajattelin että sopinee piirakkaan ja laitoin sitä ensin reilusti ja sitten vielä kaksi kertaa lisää. Lisäksi rouhin taas pippuria ihan runsaasti (vasta täytetty mylly, täytyyhän siihen äkkiä tehdä vähän tilaa) ja kai jotain muutakin kuivamaustetta vielä. Tätä mäskiä pitää vähän maistella että siinä on varmasti makua. Mullakin kun tässä täytteessä oli ihan hillitysti noita nakkeja ja hyvin rauhallinen määrä emmentaalia ja tuoreita vihanneksia erittäin reilusti niin eihän hommasta tule mitään ellei se päälle kaadettava mäski ole suolaista ja jonkun makuista.

Mäskin kaadettuani muistin savuporosulatejuuston jämät ja nykertelin siitä vielä nokareita piirakan pinnalle ja sitten uuniin. Noin puoli tuntia paistelin ja sitten se alkoi näyttää tuolta kuin viimeisessä kuvassa. Tökin kovasti puutikulla, tuntui melko valmiilta mutta pelailin varman päälle ja laitoin vielä uuniin jälkilämmölle. Viimeinen kuva kertoo mielestäni kohtuullisen hyvin että tästä tuli aika suksee. Pohja on rapean murea mutta pysyy leikatessa kasassa, ja on kypsää. Täyte miedohoko (kun niin vähän laitoin juustoa!) mutta ei suinkaan mauton, ja kasvisten omat maut pääsevät ehkä tässä paremmin esille kun juusto on jopa lähestulkoon taka-alalla. Ei mulla usein näin käy 😀

Seuraavaks voisi tehdä saman mutta erin, eli pohjaa ei paljoa kannata muuttaa mutta täytteitä ja päällystemönjää aina. Ensi kerralla vaikka lihatuotteet kokonaan pois ja juustojen määrään ja laatuun lisäpanostusta. Ja ensi kerralla ehdin tehdä salaatinkin kylkeen, nyt tämä hävisi kahteen syöjään niin vauhdilla ettei siinä ehtinyt edes kissaa sanoa. Ja itsekehu ja toisen kehu maistuivat piirakan lisäksi myös. Nyt on hyvä kuunnella jatsia ja maistella viiniä 🙂

Kappas vaan, taas on syöty ja kokkailtu

Ehkä tämä blogi tästä elpyy, taas tuntuisi olevan muutama kuva ja jotain sanottavaa.

Aloitetaan perjantain kokkailuista ja lauantain ruoasta. Tein ihan itse omin pikku kätösin meille perjantaina iltaruoaksi, noh, lautasellisen ruokaa. Ateriassa tuntui olevan parikin teemaa, ensinnäkin tuli tälläinen kesäruokaa talvella -meininki kun halusin käyttää jääkaapista kesän olemattomista grillailuista jääneet maissit ja grillijuustot. Sitten huomasin saavani outoa tyydytystä siitä että laitoin kaikkea yhden ja näinollen molemmat syöjät saivat puolikkaan kaikkea. Molemmille siis puolikas peruna, puolikas munakoiso, puolet sipulista, puolet maissintähkästä, puolet tomaatista, puolet grillijuustopaketista. Munakoiso ja peruna ja osa grillijuustotangoista uunissa, maissi, sipuli ja osa grillijuustoista sekä tomaatit paistinpannulla. Annoksen päälle hiukan hasselpähikinäsalamia ja kuvaamisen jälkeen vielä kermaviilipohjaista kastiketta. Oikein mukavaa, maissi ja grillijuusto/halloumi toimivat kyllä marraskuussakin. Maissia on helpompikin melkein paahtaa pannulla kun jyvät on irrotettu tähkästä. Grillijuustokin joskus tuppaa kuivahtamaan grillissä mutta pannulla oli helpompi saada sopiva rusketus sen pintaan 🙂

Alemmassa kuvassa on sitten lauantain ateria, johon minulla ei ollut juuri osaa eikä arpaa. The bf suikaloi sipulit hommaamallaan vihannesleikkurilla, pilkkoi kalkkunapihvit ties millä ja huiteli toisen maissintähkän maissit jääkaaapista, vihreitä vihanneksia pakasteesta ja purkin valmista madras curry soosia pantrykaapista. Yllättävän mausteinen soosi olikin, lähes ärhäkkä, vaikka meillä oli suhteessa soosiin noin paljon “sattumia” ja sen takia soosia piti jatkaa vedellä. Lisukkeena täysjyväohraa, toimi ihan hyvin vaikka vähän täysjyväriisiä olisin ehkä kaivannutkin 🙂

Tänään onkin taas sunnuntai, joka on tunnettu kokkailu- ja bloggailupäivä. Mut ei hätää, miulla oli jo valmiiksi suunnitelma. Näin joku päivä Jamien telkkarissa puuhaamassa jotain kiinnostavan oloista, kaivoin netistä kyseisen reseptin tarkempaa tutkailua varten ja päädyin nopeasti siihen että tätähän on kokeiltava.

https://www.jamieoliver.com/recipes/cheese-recipes/unbelievable-provencal-bake/

Resepti oli siis tuommottinen Provencen lettupaistos.

Tänään kummallista aamuteetä juodessani keskellä hämärää puolipäivää juttelin kaverin kanssa keittiöhommista ja siinä tuli puheeksi että kuivamuoniakin kannattaa syödä pois vaikka ne säilyvätkin ties miten kauan. Kerroin hänelle että olin ostanut vahingossa kuorimattomia auringonkukansiemeniä eikä ne kai oikein sovellu ihmisravinnoksi niin huitaisin sitten yks päivä ne parvekkeelta pihalle. Syökööt eläimet, tai itäkööt ja koittakoot kasvaa kukiksi, minä siirryn jo eteenpäin. Ja eteenpäinsiirtyessä siel kaapissa tuli vastaan taannoinen heräteostos, chiansiemenet.

siemeniä ja vettä

Tykkään siemenistä kovasti, pinjan, seesamin, unikon, kurpitsan, auringonkukan.. ainakin, varmaan muistakin 🙂 Joten miksei chiansiemenetkin sitten olisi herkkua, ajattelin varmaan. Ja unohdin ne kaappiin noin kuukaudeksi. Tänään sitten kaverin kanssa juttelusta insiproituneena rupesin googlettelemaan ja laitoin kokeeksi ruokalusikallisen niitä turpoamaan veteen. Useimpiin juttuihin jotka pälkähtää päähän saa kyllä googlettamalla (tai menemällä suoraan wikipediaan) nopeasti vastauksen. Tämä homma ei ollut ihan sellainen kuitenkaan, tärväsin ainakin vartin enkä meinannut tulla hullua hurskaammaksi. Reseptejä löytyi vaikka kuinka paljon, mutta halusin yleisempää tietoa enkä mitään tiettyjä reseptejä. Pakkauksessa lukee että päivässä ei pitäis syödä enempää kuin 1,5 rkl ja yleinen fakta tuntuu olevan että niitä ei pitäisi käyttää liottamattomana. Miksi tuo rajoitus on tärkeä, ja miksi tuo liotus on tärkeä, sepä ei meinannutkaan selvitä vartissa. Moni muukin on nopean googlauksen perusteella hämmentynyt. Liotuksen idea on ilmeisesti se että nämä turpoavat ja muodostavat geelimössön, eikä ole hyvä että se turpoaminen tapahtuisi vasta vatsassa, saati sitten matkalla sinne jossain ahtaammasa välikössä… Rajoituksessa on syynsä, voipi kai vaikuttaa vaikka miten, ei ole tutkittu tarpeeksi hyvin joten parasta varoa liikakäyttöä.

hyhmä

Noh, välillä sinne kauppaan ostamaan maitoa lettuja ja valkokastiketta varten (kts. Jamien resepti ylempää) ja sitten takaisin chiansiemenihmettelyjen pariin. Siemenet olivat toden totta muodostaneet ihmeellisen hyhmän veden kanssa. Tämä ominaisuus toimisi kai munan tavoin esim. leivonnassa. Useimmat reseptit olivat kuitenkin puuroja ja vanukkaita ja smoothieita, eikä moni ilmeisesti tykkää koko tuotteesta koska siitä tulee ällöttävä lima. Noh, itse en oikein syö vanukkaita, smoothieita ja puuroja enkä ole vegaani joten päätin tehdä omat johtopäätökseni.

Tein Provencen paistosta varten lettutaikinan ja lusikoin sinne sekaan ensin vähän tuota hyhmää, paistoin ja maistoin lettuja enkä edes huomannut niin pientä määrää joten laitoin lisää hyhmää. Letuista tuli hyviä ja chiansiemenet toivat niihin pientä rapsakkuutta. Etukäteishyhmän teko ja sen sekoittaminen lettutaikinaan oli ehkä aivan turhaa. Ensi kerralla voisi kokeilla laittaa yhden munan vähemmän ja ripauksen chiansiemeniä suoraan taikinaan.

lettutaikinaa
paistuu
valmista tuotetta

En siis ymmärrä miksi pitää ensin tehdä lima, etenkin jos se ällöttää. Kyllä näitä muutenkin luulisi voivan käyttää, etenkin juuri erilaisissa taikinoissa. Lettutaikinahomma on jo kokeiltu, seuraavaksi ehkä piirakkataikinaan puoli lusikallista siemeniä. Ja ehdottomasti lihamureketaikinaan. Jatkan kokeiluja ja koitan muistaa raportoida 🙂

Noh, kuten kuvista näkyy, letut tuli paistetuiksi chiakiemuroista huolimatta ja pääsin etenemään sipulikastikkeen tekoon. Siitä tuli kyllä basilika-sinappikastike…

Jamien reseptissä oli tuoretta persiljaa ja vissiin jotain muutakin, mutta ei tässä nyt ruvettu sellasisiin hienouksiin investoimaan, kun kaapissa oli iso purkki kuivattua basilikaa, ja sitähän ropsahti niin että valkokastikkeesta tuli viherkastike. Jamien reseptissä oli myös yksi teelusikallinen englantilaista sinappia. Minä laitoin sinappijauhetta vehnäjauhojen kanssa jo alussa, ja maisteltuani kastiketta kun se alkoi jo näyttää valmiilta totesin sen miedoksi ja makeaksi. Lisäsin Pöltsamaa Kangea ja Poppamiehen herkullista omenasinappia sekä suolaisuuden lisäämiseksi kasvisfondia ja kappas, ei ollut enää niin mieto (lue: mauton). Oli jo suorastaan sinappinen 🙂

Sitten olikin kaksi esivalmistelua vaativaa hommaa eli letut ja kastike plakkarissa ja päästiin rakentelemaan, joka on tälläisissä jutuissa aina se ehdottomasti hauskin osuus. Ainiin, Jamien reseptissä kaltattiin ja vekoteltiin tomaatteja ja tehtiin niille kaikenlaista, en mie oikein kuitenkaan jaksanut. Otin purkin tomaattimurskaa, lisäsiin siihen tilkan punaviinietikkaa ja tipan jotain muutakin ja sillä selvä. Ranskalaisia juustojakaan ei sattunut olemaan joten siinäkin sovellettiin, raastoin kerrosten väliin grana padanoa, ja joihinkin väleihin höyläsin hieman kotimaista cheddaria.

Rakentelu on tosiaan mielestäni hauskaa hommaa, siksi joskus teen tälläisiä vähän monimutkaisempia juttuja joihin tuhrautuu koko iltapäivä kun pitää keitellä sooseja ja viipaloida ja paahtaa vihanneksia ja tehä ties mitä kommervenkkejä että saa niitä oikeanlaisia rakennusaineita. Rakennellessa tarvitsisi kyllä sen assistentin joka hoitaisi valokuvauksen, mutta tämä blogi ei ole niin tuottava että moiseen olisi rahkeita, siispä kaikki kuvat olen hutaissut itse ja saalis on niinkin laiha kuin kaksi, ei siis pääse valitsemaan kiinnostavimman näköisiä, tai edes ottamaan sen onnistuneemman kahdesta samanlaisesta, on laitettava ne ainokaiset mitä on:

kinkkukerros odottaa juustoa ja koska juustoa pitää käsitellä puhtain käsin niin tässä välissä ehti just räppästä yhden valokuvan
loppukin vihreä sipulivalkosinappikastike on saatu sullottua vuokaan, kädet on pesty ja kuva otetaan että voidaan näyttää kaikille ja kysyä mahtuuko päälle muka vielä mozzarellaa

En uskaltanut tässä vaiheessa vielä heittää päälle mozzista. Tyrkkäsin vaan uuniin.

Jossain vaiheessa menin vilkaisemaan ja kappas, tuli käryä, oli vähän valunut yli laitojen ja uunin pohjalle (Jamien kuvassakin on muuten valunut yli selvästi, joten tämä on hyvä merkki!)

Siirsin vuoan uunipellille, revin päälle pallon mozzarellaa ja laitoin takaisin uuniin.

Jossain vaiheessa otettiin vaan ulos se ja sensijaan että the bf olisi malttanut antaa sen asettua että siitä olisi voinut jollain järkevällä työkalulla yrittää leikata paloja, niin siitä lapioitiin jollain äyskärillä ruokaa lautaselle ja ruvettiin maistelemaan.

Tämä oli oikein hyvää.

Sinappisuus oli kadonnut kaiken muun sekaan, basilikan määrä ei haitannut mitenkään, chiansiemeniä ei edes muistanut kukaan tässä vaiheessa, kaikki toimi hyvin. Kosteus ja rakenne varmaan olisivat asettuneet sopiviksi kun ruoan olisi malttanut antaa olla, ja olisi kyllä pitänyt olla tunkematta kaikkea loppua kastiketta siihen päälle, vähemmälläkin soosilla ois pärjätty! The bf otti lisää ja kehui kovasti, joten aika hyvä onnistuminen. Käryä kyllä tuli kun piti paistaa lettuja ja ylivuoto käryytti uunin pohjalla, ja lopulta kärysi vielä uuninpuhdistusaine, ja marraskuussa on suht vilakkaa tuulettella jatkuvia käryjä 🙂