Mulle vihjattiin kun kikkailin keittiössä, että blogia voisi ehkä päivittää 🙂
Eipä siinä, minä otin vaaksasta vaaaran tai jotakin, ja nyt ollaan lähellä päivittämistä. Se sitten onkin toinen asia miten laitteista taas saa kuvia. Pelkkä ajatuskin saa aivot hiukan jumiin. Ja kun sanon hiukan jumiin, niin tarkoitan että kuvat on applepadissa ja tietokone ei ihan suoraan niitä huoli, täytyy nähdä vaivaa. En tiedä miten, mutta kai joten.
Teimme tosi keskinkertaisen, jos edes sellaisen, piirakan toissailtana, en siitä erityisemmin halua blogata. Olin hommassa vastuussa täytteestä, joka oli keskimäärin ihan ok. Mutta oishan se voinu olla enemmänkin. The BF teki sen taikinan, ja sekin ois voinu olla parempi. Se oli jokin äärimureneva setti, en halua olla vastuussa. Se mureni joka paikkaan ja maistui rasvaiselle hiekalle.
Laittaisin kuvia jos osaisin, thank you very much.
OK, the previous post was about getting past the technical difficulties. I shall try to make the second post of anything but. Let’s kick off with some photos.
This pic is related to the earlier pie thing, since there was leftover rye and oat pie dough the next day. What is pictured, is meat nuggets and broccoli, with pie crust wrapped over on some of them. Not bad, better than to throw it away most def. I don’t like store bought chicken nuggets very much, so I’ve taken to making my own and that is very much more to my liking. When minced meat was on sale, I got that, and then brainstormed about what to make of it and here you see the result. Meat nuggets. Meat nuggets are basically the same as meat balls, just shaped differently and rolled in panko and sesame seeds or some such. Not bad, not at all. I do prefer chicken made this way thou. As to why, I find chicken easier to take on various spices. Perhaps I just like chicken so there’s that.
Moving on.
And then we have these. Sometimes it’s great to have bread rolls with your foood, and the stores sell good such things on most days, but the days can be slippery and the persons can be not wanting to go out, so then a favourite bread roll recipe is made into 1/4. Surprisingly, it was not what it was supposed to be, the dough. A calculation error perhaps. Too dense a ball, when the recipe calls for a porridge like consistency.
Oh well thinks me, let’s just add water. Problem soon arises, the ball is not vater soluble and is totally unwilling to form a porridge-like consistency. Leave it to me to try to figure things out, so I try and try to mix it… eventually realizing there might have been too much water added. NO worrries, since the dude had put a bit-more-than-the-recipe-calls-for amount of yeast. I just added a bit of chia seeds and flour into the mix, and let it be. Lo and behold it had good and lifted up and arisen consistency after two hours. The end result was unusually shaped but great crispy on the outside soft in the middle buns/bread rolls/semlor/sämpylät. I’m not good at baking, but this makes me feel a bit good, and that’s important. Best to keep on trying cause I like these and I want more 😀
Tässä lopputulos, simppeli mutta ei niin simppeli, mutta hyvä lounas. “Beans on toast” tai siis mehevä mustasilmäpapuja-ja-kolmea-sipulia-paistettu-ankanrasvassa hässäkkä, omenaista salaattia ja vahingossa onnistunutta sämpylää.
It was suggested to me that I should pen down my thoughts, so here we go! 🙂
Technical difficulties have hindered my blogging lately, so this is me making an effort. Firstly my new tablet, that I use for photographs, does not work well with wordpress. I send photos from there and it only allows me to make a new post every time, with every photo.. nooo. Obviously I want to add more than one picture from the picture perfect devices, and write a post with the computer later, adding the relevant photos. But alas no.
One might ask why from the tablet, and the reason is the phone. The phone has somehow gotten old I suppose, not able to take sharp and clear photos anymore. A bit sad, a phone is mostly a camera to me and when it is not a good camera anymore, it makes me sad.
Santa Clause to the resukue (rescue for those not in the know) and now I have a tablet, takes nice and clear photos so that helps… until you want to send them here.. I’m crafty though, I figure out workaround. But still.
Also, I have used Chrome as my main browser for a few years now, and been updating my blog with that from the start. But no. WordPress does not work on Chrome anymore. As far as I remember, it had a notification that needs to be looked at before doing anything, but when I cliked on that, it never loaded anything.. so left in a limbo. No matter I thought, I have Firefox, and so far so good, this allows me to post things as normal.
Soo, I’m thinking… I should maybe send photos from the tablet to my phone, from the phone then to this site, and from the secondary browser then publish, starting to sound complicated, right? Previously I downloaded the photos to this computer, but hey, why not try something new, might be an easier workaround. What would be great is if there were no workarouds needed, but hey, three devices, three problems.
Omg, I need wine. Maybe my blogging possibilities have come to an end. I now have the pics on my phone but unfortunately the phone has been updated as per the bf’s recommendations. Now the wordpress is new and I can not find an upload button to save my life. Good thing we have wine, this is starting to be beyond frustrating 🙂
Hahaa, maybe wine helped. It’s different from what it was before, but I found a way to upload without t saying so.. let me prove this:
Hahaa, a problem with the phone, a problem with the tablet, a problem with the computer, but here we go I managed to post a photo. I’m a queen of workarouds if you will.
Talking of this photo thou, it was to be a tasty pie. We here in Finland like our savoury pies, righfully so, I think. So when I saw Jamie Oliver making this one pie on tv, I just knew I had to try something close to that one. Here we like our savoury pies with bits and pieces… like onions, bell peppers, broccoli and smoked salmon or ham. This one had no bits, just a a green mush of cheddar, frozen peas and eggs.
And there is the end result. A two person affair, for me the parts with Aura blue cheese, for him the rest. Worth the effort, I can say. To become a regular household menu item, perhaps not.
Now I have penned out a bit of thoughts, see you in the next post.
Meillä on pikkuruinen mutta silti vajaa viikunahillopurkki jääkaapissa, ja auraa oli ostettuna pizzaa varten. Siitä se idea sitten lähti, ja se on loistava. Kuvassa hämää paiston jälkeen heitetyt runsaat valkosipulilastut, in retrospekt ehkä jopa keuli vähän liikaa tuo valkosibbemopo, mutta minkäs teet. Mä tykkään valkosipulista kovasti ja se sopi tähänkin erityisesti. Ennen paistoa oli viikuna&aura kombon lisäksi laitettu vähän kanaa ja aika paljon sipulia. Siitä se hyvä pitsa tuli. Kana oli kyllä niin miedosti maustettua että aika sama vaikka sen olisi jättänyt poiskin. Toki myös tomaattisoosi oli mainio..
ennen paistoa
Tässä toinen specialpizza: kebablastu, sipuli, leipäjuusto, mieto makedonian peperoni. Leipäjuustoa siis voi laittaa pitsaan, mutta se on kovin mieto, ei se siinä mielessä ole järkevä. Tuossa pitsassa sipulin ja tomaattikastikkeen maku pääsikin hyvin esille. Paiston jälkeen kun ei ollut vissiin valkosipuliakaan mitä heittää päälle 🙂
Ilta on vielä aika nuori, saas nähdä intoudunko iltapalaksi vielä johonkin pitsakikkailuihin vai syönkö laiskana vaan pari voileipää. Ja mikä jännintä, tuleekohan kuvia?
Epäonnistumisen tunteita leijuu pääni tienoilla, koska kokeellisen keittiön paistoksen nestemäärä vaikuttaa aivan liian suurelta. Ei tästä uunissa paistettua keittoa ollut tarkoitus tehdä 😀
aina kannattaa kokeilla
Tässä kuvassa homma näyttää melko normaalilta nopealla vilkaisulla, mutta vasen alakulma paljastaa ehkä jo hiukan.
jos ei muuta niin oppii uutta
Tässä kuvassa näkyykin sitten kunnolla mitä siellä alakulmassa puuhataan. No siellähan kauhotaan pois ylimääräistä nestettä! Sitä oli sitten ei vain hiukan liikaa vaan aivan tolkuttomasti liikaa.
Ainahan kaikenlaista pientä hässäkkää ja ongelmaa tulee kun paljon sohlaa keittiössä, mutta tämä on ainakin minun tasolla nyt lähestulkoon eeppinen epäonnistuma. Vaan emme lannistu, söin tätä ruokaa jo kaksi kulhollista, se on hyvää. Maustamista ei ole unohdettu!
Aloitetaan nyt kuitenkin ihan alusta että selviää miten tähän on päädytty. Asia liittyy omaan reseptiini, nimittäin https://allagordatus.wordpress.com/2018/10/10/helppo-makaroonilaatikko/ tähän. Lueskelin tosiaan omia juttujani tässä eräänä iltana ja mm. tuo tuoli vastaan. Puoliso alkoi puolestaan puhua että pitäisikö kokeilla sellaista kana-kookosmaitomakaroonilaatikkoa. Noh nämä kaksi päätettiin yhdistää tänään.
Luin huolellisesti omia vinkkejäni. Tai niin luulin. Hommahan meni muuten kai ihan hyvin, tein hurjan määrän vaan sitä lientä siihen päälle, eikä järki sanonut että ei pidä laittaa kaikkea kerralla, sitä voi aina lisätä jos homma käy kuivakkaaksi. Noh, se oli se (ilmeisin) virhe, ei jäädä vellomaan siihen.
Laitoimme vuokaan liemen lisäksi noin pussillisen täysjyvämakaroonia, kolme raastettua porkkanaa, yhden viipaloidun purjon, yhden viipaloidun sellerinvarren, yhden paloitellun paprikan, viitisen punaista chiliä ja pussillisen pakastettuja vihreitä papuja. Ai niin ja kanaa, siis minun maustamiani broilerinfileesuikaleita, sekä puolison paistamaa ja maustamaa kalkkunanjauhelihaa. Ja öljyä. Jääkaapissa oli yksi herkkupurkki josta oli syöty herkut, vain öljy oli jäänyt. Kaadoin ensin sitä vähän ja sitten kaikki loputkin tonne vuokaan. Jossain taustalla oli ajatus että broilerinrinta on vähärasvaista, tämä kompensoi sitä 😀
Ja mausteita, niitä mä laitoin kyllä aika paljon. Jos koitan muistella ja luetella niin menee kenties sinnepäin: currya, garam masalaa, inkivääri-vsibulitahnaa, kanaliemikuutio, kasvisfondikuutio, savupaprikaa, tavan paprikajauhetta, intialaista broilermaustetta, rohtosarviapilaa (aina yhtä vaikea muistaa mikä se fenugreek on), osterikastiketta ja chinese prickly ashia 🙂 Varmaan jotain muutakin mausteeksi laskettavaa on mennyt, ei voi muistaa koska yks pää kesät talvet.
Kana-kasvismausteliemeen lisäsin kaks tölkkiä kookosmaitoa, vai olikohan kookoskermaa. Erittäin maukas liemi kuitenkin, maistoin monesti ja aina se oli hyvää 😋 Ja vispasin siihen neljä munaa, vaikka omissa vinkeissä selvästi sanottiin että noin isoon vuokaa neljä munaa ei välttämättä riitä. (Neljä munaa riittää ehkä mikäli on sitä koskenlaskijaa yms. suurustavaa juustoa.) Täpötäysi vuoka vaan uuniin ja parasta odottelemaan.
Parasta ei kuitenkaan tullut. Kun menin sekoittelemaan sitä jonkin ajan päästä, oli jo ilmeistä että nestettä on liikaa. No eipä siinä, elättelin toivoa että homma asettuu kun sen antaa vielä olla uunissa. Ei se siitä kuitenkaan taivaan tuuliin haihtunut se liiallinen neste. Pitkä haudutus sensijaan teki pastasta aika löllöä. Ja pian kävi ilmi että kokko homma oli jotenkin juoksettunut. En ole varma termin oikeellisuudesta, mutta näette kuvasta tai kuvista tilanteen. Tasaisen maitomainen liemi oli muuttunut vetiseksi. The bf kommentoi: Minähän sanoin että siinä on liian vähän makaroonia. Meikä taas oli sitä mieltä että lientä oli liikaa. Molemmat voivat pitää paikkansa, mutta tuo juoksettuminen tai mikä lie oli sitten vielä oma ongelmansa. Vitsailin siinä että noh nyt tuli tälläinen, jos ei muuta niin tästä saa hauskan jutun blogiin, ja myös että jos tässä ei oo tarpeeksi makaroonia, niin tässä on hyvänmakuista lientä reilusti jossa sitä voi keittää lisää 😀 Istuksin sohvalla hetken ja päätin tehdä juuri niin, äyskäröin runsaasti tuota maustelientä kattilaan ja keittelin siinä vähän lisää makarooneja. Söin itse pienen kulhollisen tuota tuollaisenaan, ja toisen pienen lisämakaroonien kanssa. En siis suuren suurta määrää kokonaisuutena lainkaan, mutta huh kuinka täyttävää settiä tuo on, oudosta rakenteesta ja ulkonäöstään huolimatta, vai ehkä juuri siksi? Lienee jo pian kaksi tuntia siitä kun söin, eikä vieläkään jaksaisi edes teetä juoda.
Että tälläinen sunnuntaikokkailu tällä kertaa. Eikä viinillä ollut lainkaan osuutta asiaan 🙂 Pitää muistaa olla kokkailematta tälläisiä spesiaalijuttuja ihan vesiselvänä, eihän tässä nyt käynyt edes juopon tuuri.
P.S. Nyt on tiistai 24. päivä ja kaikki on syöty. Siinä oli monenlaista epäonnistumista, ja samaan aikaan kuitenkin tosi onnistunut maku. The bf nimesikin sen Schrödingerin pastapaistokseksi 🙂
Pari taaksepäinkatselu- ja harjoituspostausta takana, joten jospa kertoisin tämän päivän kokkailuista vielä lyhyesti. Sitten olisin ehkä saanut harrastuksen uudelleen hyvään alkuun.
Lounaaksi söimme kanapastasalaattia. Siinä ei ollut mitään erikoisia ainesosasia: täysjyvämakaroonia, pieneksi silputtua broilerinfileesuikaletta, hmp:tä, seitinohueksi leikattua selleriä, porkkanalastuja, tomaattia, paprikaa, kurkkua ja päärynää. Niin ja jotain pitkulaista pikkusalaattia. Kastikkeena hunajasinappivinegrettiä ja sitruunatillimajoneesia. Oli hyvää, joskin, pastaa oli kaiketi hiukan liikaa, ehkä jopa kanaakin 🙂
Mikä ehkä on maininnan arvoista, on se että huomasin kuinka hyvin päärynä ja selleri sopivat yhteen. En tiedä olenko aiemmin tajunnut asiaa lainkaan, tuntuu että ei. Ja tämänpäiväinen päärynäkin oli, noh enemmän rapsakka kuin mehevä ja aromikas. Täytyy jatkaa kokeiluja, ehkä voileivällä, ehkä piirakassa… vaihtoehtoja kyllä keksii 😀
illallinen, eli niinsanottu herkkulautanen
Illallisessakaan ei ole mitään erityistä, tuli tehtyä tälläinen herkkulautanen. Jos joku miettii mikä on herkkulautasen määritelmä, niin siinä on tyypillisesti paljon erilaisia ainesosia, omissa kasoissaan, ei sekoitettuna. Ainesosasia on hyvä etsiä monenlaisista ruokatyypeistä, joista annan esimerkkejä kohta. Siihen kuulu myös sekä ns. kylmää että ns. kuumaa ruokaa.
Ruokatyyppi yksi
Mukana on aina useansorttista tuoretta vihannesta ja hedelmää, tässä nyt esimerkiksi tomaattia, kurkkua, jäävuorisalaattia, selleriä ja porkkanaa, ainiin ja myös sitä päärynää 🙂 Mutta mikä tahansa tuore juttu jota jääkaapista tai puutarhasta löytyy niin luonnollisesti mukaan vaan.
Ruokatyyppi kaksi
Mukana on tyypillisesti myös jotain säilöttyä, tässä esim hapankurkkua (ja hapanliemen valkosipulit kaupanpäälle) sekä öljyyn säilöttyä juustolla täytettyä vihreää pepperonia. Ilmiselvästi mahdollisia herkkuja herkkulautaselle ovat siis esimerkiksi kaprikset ja oliivit, aurinkotomaatit ja artisokansydämet sekä ties mitkä pikkelöidyt ja hapatetut jutut. Vaikka hapankaali jos siitä tykkää, kimchi, pikkelöidyt sekavihannekset… kaupoista löytyy kaikkea jännää, ja monelta jo valmiiksi kaapeista purkkeja ja purnukoita. Näissä on usein vahvaa makua joten ei tarvitse olla kuin yhtä tai kahta sorttia, mutta aah kävipä tekemään mieli artisokansydämiä tätä kirjoittaessani 🙂
Ruokatyyppi kolme
Juustot! Ei herkkulautasta ilman juustoa tai paria. Tässä nyt oli vain raejuustoa.. koska unohdin ripotella päälle grana padanoa. (Komento takaisin, myös säilötyn pepperonin sisällä oli tosiaan juustoa!) Mutta tässä ollaan taas monenlaisten vaihtoehtojen äärellä. Itse suosin esim. fetaa, mozzarellaa, vuohenjuustoa ja emmentaalia. Manchego kävisi mainiosti, kunnon viipale auraa on kokeilematta ainakin vielä mutta sekin päivä koittanee… Eri juustojen suhteen eri lähestymistapa. Pehmeät kuten vuohenjuusto ja mozzis isoina könkäleinä lautaselle vaan. Emmentaalista leikkaan tulitikkumaisia suikaleita, parmesaanista tai aah pecorino romanosta hienoa raastetta.. aijai, ei ole yhtään nälkä luonnollisestikaan kun tuollaisen lautasen juuri on tyhjentänyt (jälkiruokineen), mutta silti pystyy jos ei vatsan niin ainakin pään tasolla innostumaan juustoista 😛 Ja toki raejuusto on aina toimiva, siihen voi sekoittaa esim. valkosipulia tai mitä hyvänsä mausteita, jolloin se nousee uudelle ulottuvuudelle.
Ruokatyyppi neljä
Kuolleet eläimet. Tänään syötiin pois pakasteesta kananugettipussin jämät, ja ottaen homioon mitä kaikkea muuta tuossa on niin jätin muut eläinjutut pois suosiolla tällä kertaa. Mutta usein olen laittanut kahta eri juttua. Esim ylijääneitä lihapyöryköitä, lohta, lihaleikkeleitä. Chorizonakkia, katkarapucocktailia. Mitä milloinkin jääkaapista ja pakasteesta löytyy, mitä kaupassa sattuu olemaan, mitä mieli sattuu tekemään. Nyt ollaan jo lähellä tyyppiä viisi… joten siirrytään sinne.
Ruokatyyppi viisi
Valmissalaatit. Tämä ei ole mitenkään välttämätön, mutta usein kiva. Tyypin neljä katkarapusalaatti, tai muut vastaavat tuotteet, esim sienisalaatti tai coleslaw. Kaupan valmissalaatteja sopii lisätä tähän, jos niistä joku on omaan mieleen. Jokin savukalasalaatti voisi kanssa olla mmmm 🙂
Ruokatyyppi kuusi
Lämpimät asiat. Herkkulautaseen kuuluu aina vähintään yksi suorastaan kuuma juttu. Se voi olla mitä vaan, tähän voi hyvin itse paistaa pikkuisia mausteisia broileripyöryköitä, tai raakachorizosta voi puristaa pannulle palleroita ja paistaa hyväksi. Eli tämä limittyy nelosen kanssa helposti, kuten tänäänkin nugettien osalta. Sen ei tarvitse kuitenkaan olla näin, minulla on monesti kylmät lihat ja lämmin asia on jokin ihan muu, tänään mukana yksi suosikkini, eli rasvassa pyöritelty uunissa paahdettu/paistettu parsakaali. Toinen ehdoton suosikki on rasvassa ja mausteissa pannulla paistetut kikherneet. Tänään oli myös rosmariinilohkoperunoita.. mutta perunat ei mielestäni ole millään tapaa tarpeellisia tässä. Rasvapaistettu tai sokerikeitetty porkkana on itseasiassa paljon herkullisempi. Mieluummin tosiaan kuumaa ja herkullista parsakaalia tai kikherneitä. Myös kuuma keitetty muna sopii parsakaalin kylkeen. Kylmänä muna kuuluisi ehkä tyyppiin neljä, kylmät eläimet 🙂
Ruokatyyppi seitsemän
Ripotteet. Tähänkin ryhmään voi kuulua monenlaista, itse suosin vahvaa kovaa juustoa raastettuna (lue: pecorino), paahdettuja siemeniä ja paahdettua sipulia. Tänäänkin oli tarkoitus laittaa jotain noista, tai jopa kahta kolmesta. Mutta sitten se ruoanlaitto ei tapahtunutkaan kaikessa rauhassa vaan jalkapallon aikaan, ja ripotteet unohtuivat. Hyvää oli silti.
Yleiset kommentit
No tähän voikin sitten tulla kaikenlaista kommenttia, mutta koitan pitää lyhyenä 😀 Nämä tyypit joita luettelin ovat tietyllä tapaa keinotekoisen oloisia, koska ne menevät jonkinverran toistensa kanssa päällekäin. Sama asia voi kuulua eri kerroilla eri ryhmiin, tai samallakin kertaa kahteen ryhmään eri ryhmään riippuen miten valitsee 🙂
Mielestäni herkkulautasessa on kaksi kaiken ylimenevää pointtia. Toinen on että sen pitää olla herkullinen, joten siksi voi paistaa rasvaista ja suolaista chorizoa, ja laittaa kahtakin eri juustoa, ja päälle vielä vähän majoneesia.
Mutta yhtä tärkeä pointti on olla monipuolinen. Kun yhdelle lautaselle laittaa monipuolisesti kaikkea, niin se on osaltaan siksikin herkullinen, ja silloin sitä chorizoa riittää 50gr, ei tarvitse olla 200gr per annos. Jos tekee kahdelle, voi helposti laittaa molemmille munanpuolikkaan jne.
Mitä se monipuolinen sitten tarkoittaa? No ainakin aivan varmasti sitä, että kannattaa käyttää monipuolisesti kasviksia eri ryhmistä. Esimerkiksi: juureksista porkkanaa, raakana, paahdettuna, keitettynä, kuumana, kylmänä. Porkkana käy monella tapaa ja aina. Palkokasveista kikherneitä, pakasteherneitä, linssejä, papusekoitusta, hyviä vaihtoehtoja on paljon. Marinoidut pavut tai öljyssä ja mausteissa paahdetut kikherneet, molemmat erinomaisia valintoja mielestäni, ja hummus sopii herkkulautaselle myös erinomaisesti. Tai papu-oliivitahna. Kaaleista on myös moneksi, jo mainittujen paahdettujen parsakaalien tai coleslawn lisäksi voi tehdä kukkakaalimurua vaikka ripotteeksi pinnalle 🙂 Tai tosiaan läntätä lusikallisen hapankaalia. Paahdetut ruusukaalit, myös erinomainen valinta. Näin ruoasta tulee monipuolinen, vaikka jossain kohtaa lautasta olisikin juustoa ja sen vieressä toista juustoa. Pitämällä huolen kasvisten monipuolisuudesta herkkulautanen on silti monipuolinen, vaikka se joskus tosiaan painottuisi muuten juustoon ja rasvaiseen lihaan 🙂
Eiköhän tämä riitä herkkulautasfilosofiasta, lisään kuvan jälkiruoasta ja palailen asioihin huomenna. On uusi kokeilu suunnitteilla, erään eilen selaillessa täältä omasta blogista löytämäni jutun inspiroimana.
lauantai-ilta, hedelmäkarkkeja ja Avara luonto, melko 1986 😀
En kyllä yhtään osannut uudella tabletilla. Siis puhelimella on helppo lisätä kuvia mediakirjastoon josta ne sitten saa lisättyä postauksiin. Tabletti ei tunnu ymmärtävän medialibraryn käsitettä vaan kun sieltä lisää kuvan syntyy aina uusi postaus suoraan. No ajattelin että antaa mennä, ja laitoin otsikoksi vaan Testing. Noh, tabletin jokin ennakoiva tekoäly arveli tietävänsä paremmin mitä haluan ja muutti sen muotoon Testin. Plaah, ei kukaan ole seppä syntyessään joten tästä asia voi vain parantua. Kuva nepalilaisen ravintolan kalasoosista ja lisukkeista. Oli aika jees. Siihen asti kun pöytään tuotiin kolme valtavaa naanleipää. Se oli liikaa.
Blogi on ollut backburnerilla näemmä aika pitkään. Oli kuitenkin kiva lueskella eilen illalla omia vanhoja juttujaan, eikä siitä sitten ollut pitkä matka päästä tähän että kirjoitteleekin taas jotain. Tai oli. Chromella en saanut toimimaan wordpressiä, siirryin Firefoxiin ja vaikuttaisi onnistuvan.
Eri asia on sitten onko asiaa. Mutta katsotaanpa onko laitteissa ruokakuvia, ja pitäiskö wordpress asentaa uuteen tablettiin jotta sieltä voisi jakaa tänne kuvia joskus.. Paljon on aina teknistä säätöä jos on pitänyt taukoa. Kokeilen kuitenkin 🙂
jouluaaton alkupalojajouluyön iltapaloja 🙂
Puhelimesta löytyi blogin teemaan sopivia kuvia muutama, aloitetaan siis katsauksella lähimenneisyyteen. Yllä näemme vähän joulutunnelmia. Ensimmäisen kuvan mereneläväleipäset olivat hyvin kylmän ja kuivan kuohuviinin kanssa perin miellyttävä aloitus joulun syömingeille. Perusruisleivästä leikkasin näihin pieniä paloja, joita päällystelin kaikenlaisella. Pirkka skagen on suht mukava tuote, joten meillä oli sitä ja sitä on muutamilla leipäsillä. Oman lautaseni parilla leipäsellä oli sienisalaattia jonka päällä graavilohta tai vain timjamia ja ituja. Perusgraavilohileipäsissä taisi olla tuorejuustoa jonka päällä graavilohta, timjamia ja ituja.
Sienisalaatin tein itse, enkä tiedä mitä siinä tapahtui, mutta se ei jotenkin ollut niin hyvää kuin se yleensä on. Maistelin ja maistelin enkä oikein keksinyt missä vika on. Päädyin lisäämään vähän sokeria ja söin kuin söinkin kaiken.. mutta tuo saattoi olla joulun suurin mysteeri. Voisiko se olla sienet.. en tehnyt mitään kokeellista kastikkeen suhteen, en lisäillyt sekaan kiiviä enkä kukkakaalia.. eikä makuhermotkaan saaneet tosiaan langanpäästä oikein kiinni että missä vika. Noh, ei sitä enää ole syytä pohtia, nyt on jo noin kuukausi joulusta.
Toisen kuvan ns. joulutortuista en tiedä mitä sanoa 🙂 En ole oikeastaan kovinkaan suuri makeiden torttujen ystävä, vaikka niissä olisi wienernougattäyte, ja meillä on kiva kissamuotti, niin leikattiin torttutaikinasta kissan muotoisia paloja ja laitettiin päälle sipulia ja juustoa. Vähän huolimattomasti, kenties johtuen kaikesta viinistä. Juustokissatortut syötiin kuitenkin kaikki tuoreina, niitä ei jäänyt ikinä seuraavalle aamulle joten oletan että olivat kohtuullisen hyviä :)🍷
Itämeren aaltojen klassikko, katkarapuleipäKreikkaa Virossa
Seuraavat kaksi kuvaa ovat loppiaisen Tallinnanreissulta. Ensimmäinen tuskin kaipaa selityksiä.🍤
Toisesta sensijaan voisi kirjoittaa pidemmänkin tarinan. Perjantaina kun olimme päässeet perille ja asettuneet hotelliin ja kaataneet lasehin alkumaljat perillepääsyn kunniaksi, niin keskustelu alkoi miltei heti pyöriä sen ympärillä että mihinkäs sitä mentäisi syömään tänä iltana. Nopeasti tuli idea kreikkalaisesta ravintolasta, ja eikun laitteet laulamaan ja lopulta löysimme itsemme taksista köröttelemästä jonnekin lähiöjontkaan. Taksikuski ei meinannut uskoa että sieltä kerrostalolähiöstä mitään ravintolaa löytyisi, ja olisi vissiin jo kääntynyt takaisin ennekuin päästiin siihen varsinaiseen osoitteeseen. Ja siellähän oli ravintola, aukioleva jopa, ja selvästi tunnelma oli kreikkalainen.
Ruuat olivat mainioita. Alkupalaksi saimme tietenkin tsatsikia, ja jotenkin erityisen herkullista ohutleipää tai miksi sitä nyt sanoisi. Ehkä meillä oli jo vähän nälkä siinä ja se vaikutti kokemukseen, samoin tietenkin viini, mutta oli se kyllä hyvää, siis sekä leipä että tsatsiki olivat niin hyviä että voisi syödä pelkältikin, mutta yhdessä tietysti parempaa. Nam. Pääruoaksi yksi otti moussakan, ja loput kolme kuvan comboplatterin. Mukava omistaja/tarjoilija/kokki pahoitteli että heillä oli kyseiseen annokseen kuuluvat porsaannoisetit tms. loppu, ja kysyi voiko hän tehdä meille jauhelihapihvin sensijaan, vakuutti että se on herkullinen ja hänen äitinsä reseptillä tehty. Tämä jauhelihapihvi on kuvan oikeassa reunassa vaalean yrttikastikkeen alla, ja se oli kyllä hyvä jauhelihapihvi! Paksu, mehevä ja murea, persiljainen ja herkullinen.
Viini oli hyvää, maistoin myös moussakaa ja se oli aivan suussasulavaa ja kiinnostavasti maustettua, mmmmm.🍷 Jälkiruoaksi tietenkin ouzoa, ja saimme jopa mukaan käyntikortin. Olimme ilmeisesti ensimmäiset suomalaiset jotka olivat eksyneet sinne sitten koronan alkamisen. Sitä ennen oli kuulemma käynyt usein suomalaisia mutta nyt ei moneen vuoteen enää yhtään. Se selittikin sitä suurta ystävällisyyttä vähän.
Tallinnan reissu oli monella tapaa hyvä. Siellä maisteltiin monenlaista herkkua, siellä nähtiin kaikenlaista. Parhainta herkkua, tai ainakin yllättävintä, löysin hotellia vastapäätä olevan ostarin marketista.
No nyt!!
Premium-tyyppisiä perunalastuja! Olisin halunnut ottaa kaikki, mutta lähdin etenemään oikeasta reunasta ja sain siis kannettua kotiin vain mustan tryffelin ja kaviaarin makuiset pussit. Hyviä olivat, tryffeli oli parempi näistä kahdesta. Täytyisi päästä testaamaan loputkin kolme! Ehkä ensi vuonna taas Tallinnaan…
Aidosti parhainta herkkua syötiin kuitenkin lauantai-iltana. En muista ravintolan nimeä, enkä aivan kovin tarkkaan muista mitä söin. Mutta, ai että oli hyvää, maltoin ottaa kuva alkupalasta joka oli mereneläväinen. Lisään sen alle. Kuva puhukoon puolestaan.
Fine dining on sitten mukavaa
Tämä menneiden viikkojen havinaa -postaus olisi jo syytä kohta tuutata ilmoille, että pääsisin tutkimaan teknisiä asioita, ja tekemään seuraavan postauksen. Ehkä jopa kokeilemaan postausta uudelta tabletilta!
Päätän tämän lyhyeen kuvakavalkadiin, jonka teema on ulkona syöminen viime aikoina.
Olen viime aikoina lueskellut erään rouvan ruokablogia kiinnostuneena. Hän lienee aika hyvä kirjoittaja 🙂 Samalla on taustalla pyörinyt ajatus että palaisin omankin blogini pariin taas. Syksy lienee hyvää aikaa herätellä tälläistä harrastusta, kesäisempi ulkona ramppaaminen ja mahdollisesti myös ruoan kotiin tilaaminen saattaa vähetä kun illat pimenevät. Kaikenlaiset syysherkut lienevät sesongissaan kasvisosastolla, ja kirjoitteleminen on kiva harrastus itse kullekin. Siinä syitä jo kerrakseen 🙂
Viimeinen sysäys oli kun, vaikka tiesin paremmin, niin menin googlettamaan suolaisen pannarin reseptiä. Ei olisi pitänyt, taaskaan. Aivan linjatonta, neljää viittä eri reseptiä vilkuilin, ja munien määrä pellilliseen oli 2, 4, 5 tai 6. Maidon määrä oli jotain neljän ja kymmenen desin väliltä. Nesteen ja munien määrässä ja keskinäisessä suhteessa ei tunnu olevan oikein mitään selkeää linjaa tai suuntaviivaa. Neste oli kaikissa maitoa, mitään ajatustakaan ei suotu semmoiselle että maidon korvaisi esim. kasvisliemellä tai tomaattimehulla tai vedellä ja kermaviilillä tai millä tahansa. Kaikissa oli vain x desiä vehnäjauhoja. Ei sämpyläjauhoja, ei grahamia, ei ruista, ei leseitä, ei hiutaleita, siemeniä, mitään. En ymmärrä 🙂
Noh, olen tekemässä jääkaapin jämistä tänään pannaria ja kirjoittelen aiheesta tähän ehkä pitkänkin jorinan. Mittasin maidon, sitä on meillä nyt noin 450ml. Jos netin pannariohjeita olisi uskominen niin minun pitäisi ilmeisesti tehdä pieni ohut pannari tai juosta hakemaan lisää maitoa. Tai korvata maidon vähyyttä laittamalla kenties 7 munaa 😀 Noh, ajattelin nyt yksinkertaisesti jatkaa maitoa jääkaapin jämillä, ja tuoda samalla pannaritaikinaan makua.
Laitoin pieneen kasariin noin kaksi desiä vettä, ja kasarin kuumalle liedelle. Lorautin sekaan reilusti kasvisfondia ja mausteita, esimerkiksi:
jännyyslöytö jännäkaupasta suht hiljattainjääkaapissa jo jonkun aikaa hieman unohduksissa ollut markettilöytö
Ja sitten lusikoin sekaan kahden eri tuorejuuston jämät sekä reilun lusikallisen cheddarin makuista sulatejuustoa jääkaapista. Sitten vaan kuumennetaan ja sekoitellaan että tuore/sulatejuustot liukenevat ja kaikki on muutenkin suloisen sekaisin. Sitten päätin että tilanne vaatii vielä yrttimeininkiä ja otin jotain rosmariini+muut yritit seosta, jyystin sitä morttelissa ja heitin päälle:
erittäin mausteista juusto-kasvislientä
Kuvassa näkyy tämä yrttiropsaus liemen pinnalla ennen sekoitusta 🙂
Maistoin sitä kun se oli vähän jäähtynyt ja totesin että makua on, todella runsaasti. Niinkuin pitääkin. Tämän kun vähän jäähtyneenä hulautin sitten lähes puoleen litraan maitoa, ja maistoin uudelleen, niin kappas, makua oli yhä mutta se oli merkittävästi paljon miedompaa jo. Tällä kikailla saat siis pannaritaikinaasi kunnon maun, kun teet kunnon makulientä sinne taikinan sekaan, ja lisäksi tuohon saa tosiaan vispattua monenlaisen juuston jämät (sellaiset jotka liukenevat kuumaan nesteeseen eivätkä niinkään raastu).
Muista nimenomaan maistaa. Ja ajattele samalla mitä olet laittamassa pinnalle, että joku harmonia säilyy. Jos pinnalle tulee runsaasti aurajuustoa ja meetvurstia, niin suolan kanssa on syytä olla varovaisempi kuin jos laitat runsaasti kasviksia ja mozzarellaa. Noista aineksista tulee mauton pannari ellei se liemi ole harkitun hyvä.
Ja tässä on se huikea etu että voi todellakin tehdä pannarin kotoa löytyvistä aineksista. vaikka maitoa olisi vain desi tai ei yhtään. Meillä ei läheskään aina ole maitoa ja tämmöisen pannarin idea ei lainkaan mielestäni ole se että sen takia on lähdettävä kauppaan hakemaan maitoa, ei ei. Idea on se että käytetään pois niitä aineita joita on. Jos on ruokakermaa, kermaviiliä, jogurttia, ranskankermaa, kookosmaitoa, porkkanamehua, lihalientä, fondeja, pestoja, kastikkeita, tahnoja… Niin käytä niitä, paljon enemmän saat niistä makua pannariisi kuin pelkästä maidosta johon on laitettu teelusikallinen suolaa.
Noh, eteenpäin!
Liemi oli siis valmiina, sitten kuiva-aineiden pariin. En leivo oikeastaan ikinä mitään mihin tulisi pelkästään valkoista vehnäjauhoa. Noh, syntymäpäiväkseni koitin kieltämättä tehdä suklaakakun, mutta siihenkin tuli kyllä siemeniä enemmän kuin valkoista jauhoa, joten ei sitäkään lasketa. En siis ikinä tee mitään “pullajauhopaistosta”. En myöskään pannaria.
Arvelin että tuohon liemen määrään ehkä noin 3dl jotain vilja/jyvä/siementuotteita voisi olla sopiva, ja mittasin aluksi sitä valkoista pullajauhoa noin puolitoista desiä, eli puolet määrästä, ja sitten aloin katselemaan mitä muuta kaapista tulee vastaan. Tuli kolmen viljan leseitä, niitä laitoin puolisen desiä, ja sitten rouheista sämpyläjauhoa, sitä laitoin noin desin. Tähän kannattaa mielestäni yksi desiä vehnäjauhoista korvata seoksella jotain muita juttuja, hiutaleita, leseitä, rouheita, jyviä, siemeniä, ruista, kauraa, mitä nyt sattuu löytymään. Pelkästä vehnästä saa mielestäni tylsän taikinan jossa ei ole makua, suutuntumaa eikä varmaan kummoisia ravintoarvojakaan. Siemeniäkin löytyi joten vähän chian ja pellavansiemeniä jauhoseokseen ja liemen sekaan visp.
“jauho”seos
Jauho-lese-siemen-maito-kasvis-juusto-mausteliemi pööpöilee nyt jääkaapissa sillä aikaa kun minä kirmaan kirjastolle. (Oletan siis että näitä taikinoita seisotetaan yleensä hetki siksi että jauhot turpoavat, joten munien sekoilulla ei ole kiire..) Sitten kun tulen niin vispaan x munaa sekaan ja rupean arpomaan mitä täytteitä/päällysteitä, mutta ainakin kaapissa on tarrakinkkua ja tarramozzisspallo, eikä vihanneksia saa unohtaa, joten oletettavasti sipuli-kinkku-tomaatti-mozzispannaria tulossa… remains to be seen.
Ja senpä takia tulin omaan blogiini etsimään vinkkejä pääkaupungin salaatin tekoon. Sitä kun tulee tehneeksi kerran vuodessa, niin ei aina muista oliko joku tosi hyvä kikka tai vinkki sen tekoon joka on jo unohtunut, tai tietenkin, mikä tärkeintä, onko jotain typeryyttä mitä pitää ehottomasti välttää 🙂 Ainahan voi keksiä uusia ideoita, mutta ois hyvä olla toistamatta menneitä virheitä 🙂 Ei mulla ole niin hienoa blogia josta voisi hakea tarkemmin mitään, ja löysin jotain mainintoja oliveroinnista mutta en tarkempaa selostusta.
Tänään kuitenkin kaupoille ja homma alkuun, huomennahan sitä olisi jo saatava naaman eteen joten pieni setti on tehtävä tänään jo valmiiksi asti, ja huomenna sitten lisää 🙂
Jospa nyt tällä kertaa koitan kirjoitella aiheesta, että on ensi vuonna olemassa lunttilappu.
Suunnitelman mukaan ainekset ovat osapuilleen seuraavanlaiset:
keitettyjä perunoita
keitettyjä (värikkäitä) porkkanoita
(puna)sipulia
omenaa
venäläistä hapukurk
pakasteherneitä
kinkkua
kanaa
keitettyä munaa
kapriksia
kastike itsetehdystä majoneesista ja jukurtista
koristeeksi, niin, sen näkee sitten.. oliivirenkaita, tuorekurkkua, pikkutomaatteja, punasipulia, persiljaa.. ?
Meillä on melkein kaikkea näistä aineista (paitsi perunaa ja omenaa) jo ennestään kaapeissa. Mutta en usko että on tarpeeksi. Jos tekee ison satsin niin kapriksia uppoaa, jos tekee ison satsin niin leivän päälle ei jää enää hapankurkkua.. jos tekee itse majoneesin ja keittää salaattiin munia niin munatkin käy vähiin. Kaikkea on siis ostettava vaikka kaikkea on jo. Typerä tilanne mutta ei haittaa. Kun tuota salaattia teen jääkaapin täyteen niin on vieraille tarjottavaa ja itselle syötävää pariksi päiväksi. Muutakin herkkua on ehkä kuitenkin tulossa tarjolle, the bf uhkasi ainakin tehdä nakkipiiloja 😀 Lisäksi jos piipahdetaan ravintolaherkkujen äärellä uudenvuodenpäivänä, niin ruoan laittamista, saati sen lisää ostamista ei tarvine harkita ennen ensi viikkoa.
Pakasteesta lähti juuri äsken jäistä kanaa suoraan pannulle ja mausteita päälle, eli homma on käynnissä!
sinappijauheisessa mausteliemessä kypsymistä
Kanat siis lähinnä kiehuvat mausteliemessä kypsiksi, mitään rasvaa en ajatellut tässä vaiheessa lisätä, makua vain. Tämä salaatti saa täyteläisyyttä kyllä kastikkeesta, aineksia ei tarvitse rasvassa paistaa 🙂
Kaupassa käyty, uskoakseni aika paljon kaikkea ostettu. Ihan varma ei voi olla onko tarpeeksi kaikkea, mutta aina voi kirmata lähikaupasta lisää tai soveltaa. Kastikkeen loppuminen on kai se suurin vaara, mutta jos tekee tupla-annoksen majoneesia ja mulla on myös 500gr purkki jugurttia, niin ehkä saan sen verran kastiketta että ekaan satsiin riittää 🙂
Perunat ja porkkanat kiehuvat, tai eivät kiehu, tai kiehuvat yli. Tämä on se vanha tuttu ongelma joka olisi ollut hyvä löytää omista vanhoista postauksista ja välttää tänä vuonna 😀 Jos nyt vähän innostuukin, niin oisi parempi keittää kolme kattilallista vähän vajaampia kuin kaks ihan täyttä jotka ei oikein kiehu tai sitten kuohuu yli. Prkl. Telkkarissa mielenkiintonen dokkari ja jatkuvasti on hypättävä keittiössä nostelemassa kansia, säätämässä lämpöä, ottamassa pois vettä.. kuivaamassa liettä.
Allagördatusta tästä hamaan ikuisuuteen 
You must be logged in to post a comment.