Appelsiinikanaa ja yleistä säätöä

Tänään tarkoituksena on tehdä erittäin herkullinen (mutta toivottavasti melko simppeli) appelsiinikanapasta. Kypsää, appelsiinilla ja timjamilla maustettua kanaa on jo, ja appelsiini josta on osa kuorista jo raastettu odottaa pöydällä että joku ehkä jopa uskaltautuisi fileoimaan sen. Jääkaapissa on avattu pakkaus grana padanoa, pantrykaapissa on täysjyvätagliatellea. Mikä voisi mennä vikaan? Stay tuned 🙂

Aloitan kokeilemalla valokuvausta ja kuvien lisäystä. Bloggaushommasta puuttuu rutiini. Koitan vähän sohia johonkin suuntaan ja katsoa mitä tulee.

Olen muutaman kerran koettanut etsiä täysjyvafettuccinea tai tagliatellea tai siis suomeksi sanottuna täysjyvänauhapastaa. Se on nimenomaan ollu mun toiveissa johonkin vähän syntisiin viikonlopun herkkupastoihin. Yks päivä puoliso sitten tuli tuolta kauppakävelyltään ja oli löytänyt tuollaisen. Aijai, nyt on paineita tehdä riittävän hyvä höystö/kastike/lisuke tänään mutta yrittänyttä ei laiteta, ne sanoo.

Kuten tarkka lukija varmasti huomasi, tässä on sekaannusta pastamuotojen nimissä. Täytyy mennä wikipediaan setvimään mikä on tagliatellen ja fettucinen ero. Vähän myöhässäkin lienee parempi kuin ei lainkaan 🙂

No ensinnäkin! Fettuccinessa on kaksi c:tä. Lisäksi se on Rooman huudeilta, ja vähän paksumpaa ja leveämpää, Tagliatelle on Emilia-Romagnan ja rajamaiden (Marche) huudeilta ja siis luonteeltaan pikkusen hoikempaa. Varminta sanoa nauhapasta.

Sen kanssa on tarkoitus tarjota jokin simppeli kana-vihannes-appelsiinisetti ja tosiaan reilusti grana padanoa. Ehkä syntisyys tässä tulee siis reilusta määrästä juustoa. Katsotaan mitä muuta keksiytyy 🙂 Ruoan keralla tänään on taas tarjolla paljon urheilua. Yleisurheilun halli-mm, ampuma- ja maastohiihdon maailmacupien päättöviikonloppu, ja illalla vielä änärikiekkoa.

just ehti yhen kuvan

Ja hyväähän siitä tuli. Kuva ei ole äärimmäisen näyttävä eikä tarvitsekaan, hyvät ainekset eivät aina ole näyttäviä. Vaatimattomistakin jutuista, kuten kanasta, sipulista, selleristä, pavuista (ja juustosta) saa herkkua 🙂 Nuo kun kaikki ovat vaaleita ja samaan syssyyn menee myös peruna ja omena ja mikä milloinkin. Porkkanassa sentään on oma värinsä, ja tänään oli sipulissakin.

öljy on jossain kadoksissa

Tuossa siis paistuu punasipulia, porkkanaa, selleriä ja haarukalla hienonnettua mm. jeeralla ja suolalla maustettua borlottipapua. Papuja muussasin sekaan ihan siitä syystä että niitä jäi eilisestä. Nehän toimivat sekä hiukan mausteena että hiukan suurusteena. Niin ja kuvassa näkyy myös appelsiininkuoriraaste, appelsiinikanaa kun tehdään .

kanaa ja appelsiinia

Tässä kastike on jo ihan loppuvaiheessa. Siihen on edellisen kuvan jälkeen lisätty kuutiotu kana, appelsiinin mehut, vähän tomaattikastiketta lasipurkista, vähn tomaattipyrettä tuubista ja nokare tuorejuustoa rasiasta. Lisäksi mm. runsaasti mustapippuria ja kohtuullisen reilu blöbbi kanafondia, veitsenkärjellinen gochujangia ja varmaan jotain muutakin maustetta. Näistä ja tilkasta pastan keitinlientä on sekoiteltu soosi ja kuumaan soosiin ihan lopussa vielä fileoidut appelsiinipalat ja niiden mehussa marinoitunutta valkosipulia, sillai ihan kunnolla. Noin 7 kynttä. Ja surimipurkkiin jäänyttä valkosipulista öljyä tässä on tietysti käytetty paljon heti alusta lähtien..

fileoimista

pastaa

Hyvään pastaherkkuun pyrittiin ja sitä tuli.

Onnistuiskohan…

…sitä palaamaan bloggaamisen tielle?

Kas siinäpä kiinnostava kysymys. On uusi puhelin ja uusi tietokone. Olisi kenties mahdollista että aiempi ongelma jossa kuvia ei saanut lisättyä ilman että aloitti suoraan uuden postauksen aina olisi ratkennut laitteiden päivittämisellä.

So here we go:

värikästä, kuten suosituksissa

Ja kas, kuva uudesta puhelimesta on saatu tuupattua ja uudella tietokoneella voi kertoa että kuvassa on lounas. Kasvispyöryköitä, valkosipulista rahkasoosia, paahdettua parsakaalia, salaattimaisia vihanneksia kuten pinattia, purjoa, tomaattia, paprikaa, oliivia.. ja siemennäkkäri jollain levitteellä. Melko terveellistä, ainakin joskus.

Katsotaan saisiko tämän harrastuksen elvytettyä! Merkit ovat nyt lupaavia, ja kevät on hyvää aikaa valokuvauksenkin kannalta 🙂

Edit:

taustakuva extraordinaire

Sain tehtyä uudella tietokoneella blogille taustapaperinkin, näyttää mielestäni kivasti vähän haalistuneelta lahjapaperilta ja ehkä hiukan keväältä ja serpentiiniltä. Olen aika tyytyväinen tähän, ekaa kertaa linuxin piirto-ohjelmalla väkersin kerralla noinkin tyydyttävän tuotoksen. Mitään keinoa en löytänyt saada sen käyttöön taustakuvaksi tähän, joten tyydyin lisäämään sen postaukseen 🙂

Superlauantai

yrttipölyä

Tässä on eilisen ja tämän päivän aikana toki syöty jo kivoja ja hyviä juttuja mutta ei ehkä vielä mitään erityisblogahtavaa. Nyt on kuitenkin jo herkkupiirakan aloittelun aika. Ja siis blogin kirjoittelun aika 🙂

Yritän tehdän kerrankin reseptin mukaan, nimittäin oman reseptini.

Viinibistrosta iltaa.

Aloitin homman kuivista jutuista, eli ensin vähän taikinan kuiva-aineita sekaisin.

Sämpyläjauhoja, tsek, kaurahiutaleita, tsek, leseitä ei ollutkaan.. Mutta pellavansiemenrouhetta ja mantelijauhetta oli, niitä roiskin sitten sekaan.

Maustoin suolalla ja sitten jauhoin morttelissa jostain yrttisekoituksesta niin hienoa kuin sain, ja pienimmillään olikin ihan tomua 🙂 En myöskään unohtanut leivinjauhetta. Mitäköhän siis unohdin? Vielä ehtii onneksi lisäillä kaikenlaista, koska kuiva-aineet saavat nyt siinä hetken odotella. Olen ymmärtänyt että leivinjauhetaikinoita ei tehdä etukäteen oottelemaan joten lisään nesteet vasta sitten kun olen jo laittanut uunin päälle.

Koska täytteeseen tulossa ollut kana jostain syystä eilen hävisi enimmäkseen johonkin moolokin kitaan niin keksin että jatkan kanaa vähän soijarouheella. (Tämä siis se toinen kuiva juttu jolla piti aloitella.)

Ja teinkin älyhyvää soijarouhetta 😛 Pannulle pari lusikallista vaaleaa soijarouhetta, päälle kiva nokare ankanrasvaa ja tilkka vettä, ja lisäksi jotain mausteita. Itse tiputtelin pari tippaa jotain Klasik-merkkistä litkua pullosta. On ehkä lähinnä soija- tai worchestershiresoosia noin niinku tutummista tuotteista…? Ja lisäksi oikein herkullista ananas-jalapenosoosia. Eikä siihen muuta tarvittukaan, levy oli ykkösellä jotta ankanrasva sulaa ja hämmentelin niin että mausteet, rasva ja neste sekoittuvat tasaiseti. Nam. Ei tietenkään niin terveellistä eikä lähelläkään vegaanista mutta ah miten hyvää 🙂

mm

Loput kanat pieneksi silpuksi ja soijaherkun kanssa kulhoon, sitten tein ehkä tämän homman ensimmäisen virheen. Kuvassakin näkynee että kun ajattelin murentaa sekaan pehmeän palan salaattijuustoa niin eihän se niinkään murentunut. Noh, tehtyä ei saa tekemättömäksi joten kasvisten vuoro. Aloitin selleristä ja lisäsin sisemmät varret aivan raakana tuonne mäskiin. Se mitä uloimpia varsia oli jäljellä heitinkin paistinpannulle vähän isommaksi pilkottuna. Sehän oli jo tiskiä siinä se pannu, soijahomman jäljiltä, niin kuullotan isompia selleripaloja vähän öljyssä sillä aikaa kun kehittelen muuta täytettä 🙂

Uusi kulho esille, siihen pilkoin ensin parsakaalia ja valkosipulia.

Parsakaalin ja valkosipulin sekaan se kevyesti paistettu selleri, jonka seassa oli gyrosmaustetta ja puolikas porkkana raastettuna.

Ja sitten ne jännät hyvin vaaleat palat kuvassa, ne ovat päärynää 😛 Katselin että aiemmassa piirakassa joka oli ollut ilmeinen suksee oli ollut omenaa. Mutta kun ei mitään voi tehdä reseptin mukaan niin keksin sitten päärynän ja söin tuosta osan kuoriessani ja pilkkoessani. Päärynä on hyvää! Varmasti tulee mainio piirakka.. päärynän lisäämisestä tosin tulee mieleen että tähän sopis nyt kyllä ihanasti sinihomejuusto. Päärynä-kana-selleri-parsakaali-St.Agur-valkosipulipiirakka? 😛 Lähikauppa ei ole kaukana…

Yhdistin sitten isoon kulhoon vihannesten ja päärynän sekaan sen epäilyttävän kana-soijamuru-salaattijuustoklöntsän. Se onnistui kohtuullisen hyvin. Ehkä nämä saa jotenkuten tasaiseksi seokseksi ja piirakan päälle, jos ei tule muita ajattelemattomuuksia tehtyä.

Seuraavaksi pilkon vielä tämän otuksen seokseen. Sitten käyn läpi muna-juustoliemen raaka-aineet ja piipahdan ehkä lähikaupassa. Jos kuitenkin vähän vaikka auraa 🙂 Puhelinkin on latauksessa että saan varmasti kuvattua tämän prosessin loppuun asti.

Kaupasta tosiaan löytyi St.Aguria. Ja vähän jälkiruokaherkkua.

Sen jälkeen oli sitten pakko siirtyä siihen ehkä ainoaan vähän ärsyttävään vaiheeseen tässä hommassa. Nimittäin pohjahommaan. Tekeehän täytteitä toki kuka vaan ja pohjastaan piirakkakokki tunnetaan ehkä. Mutta on tuo silti jotenkin ärsyttäväkin vaihe. Ei tiedä riittääkö se taikina ja ei saa sitä tasaisesti ja järkevästi aseteltua. Kädet on tahmassa ja aikaa kuluu ilman että homma etenee.

Sain sen tonnäköisesti taputelluksi kuitenkin, ja tökin haarukalla vähän tuuletusreikiä. Ja esipaistoin noin 200 asteessa noin 9 min. Näytti ihan hyvältä, ei muuta ku eteenpäin, kellokin käy ja pian tulee jo nälkä.

Täytekulhon sisusta oli aika selkeästikin liian nafti, ei millään riittänyt peittämään koko taikinaa. Tässä ehkä siis homman toinen virhe, liian varovaisesti kaikkea. Ois voinu paistaa vähän lisää kanaa, laittaa enemmän soijarouhettakin ja yhen sipulin ja enemmän parsakaalia ja valkosipuliakin 😀 Ja päärynän kokonaan eikä puolet naamaan 😀

Noh, eihän siinä sit auttanu kuin kuoria ja pilkkoa se sipuli. Lisäks lohkoin pari pikkutomaattia ja haarukoin aurinkotomaattisilppua jääkaapista vielä.

Olihan noita sitten aika ärsyttävä koittaa sekoitella ja levitellä tasaisesti. Enkä onnistunutkaan, sanoisin että joissain kohtii takavasenta on yllättävän paljon sipulia ja aurinkotomaatit ovat ehkä myös siellä täällä lähekkäin eikä ympäri ämpäri niinku piti… Mutta kuitenkin edettiin siihen pisteeseen että pohja on peitetty täytteillä ja voidaan hulauttaa päälllyste niskaan. Se oli onneksi jo valmiina 🙂

Päälle kaadettavaan liemeen tuli kahta melko erilaista juoksevaa sulatejuustoa, vajaa purkki pippurikermaa, pari lusikallista jonkinlaista hapankermatyylistä tuotetta, neljä munaa ja maustekastikkeita ja pippuria 🙂

Ja nyt se on uunissa.

Jälkikirjoitus, noin vuotta myöhemmin:

Tänne on onnistuttu uploadaamaan pari kuvaa jotka uskoakseni kuvaavat valmiin piirakan syömishommia. Koska aikaa on mennyt vuoden verran en muista yhtään miten maku ja rakenne onnistuivat, mutta kuvien julkaisu on puolet blogin ilosta 🙂

Oplus_131072

Oplus_131072

Superviikonloppu käsillä

Noniin, noniin. Alppihiihdon mm-kisat käynnissä, luvassa myös maastohiihtoa, yhdistettyä, salibandyä ja jääkiekkoa. Ei unohdeta kulttuuriakaan, Grammy-gaalaa ja UMK:ta tarjolla myös, ja sokerina pohjalla Super Bowl.

Ei tälläistä määrää spektaakkeleita jaksa ellei syö hyvin. Ajattelin mennä pääasiassa klassikoilla. La-iltana ehkä pellillinen jotain herkullista kanavihannesjuustopiirakkaa. Sunnuntaina broileripyöryköitä. Mutta uusia jännyyksiäkin mahtuu vielä sekaan, tässä on vielä päivä tai kaksi aikaa kehitellä ja ideoida juttuja. Mutta mistä kautta lähtisin ideoimaan?

Ehkä jokin jännä mutta helppo salaatti herkullisten pikkupyöryköideni kylkeen, mutta millainen jännä? Hedelmäinen ehkä.. Mutta salattien tekokin on minulle ihan normikauraa.. ellen tekisi kaurapohjaista salaattia sitten, sellainen olis harvinaista ja erikoista 😀 Mikähän olisi teemoihin sopivaa ja edes jotenkin järkevääkin… en ole kiinnostunut mistään erityisistä sokeripommeista, koska meillä on jo karkkeja täällä kaapeissa 🙂 Dippivihannekset toimii tietenkin aina ja niitä varmaan jällleen on tarjolla. Silti tuntuu että jotain uutta ja jännää voisi kehitellä, ei kai se auta kuin pinnistää ja keksiä jotain hakusanoja, nettihän tunnetusti on täynnä ruokablogeja sun muuta 🙂

30 minuuttia myöhemmin:

Umk-herkkuja en löytänyt äkkinäisellä haeskelulla lainkaan, euroviisuherkut olivat kaikki käärijänvihreitä tai ainakin vihreitä. Superbowlruokia ameriikankielellä on varmasti miljoonittain, mutta ei pekoni-jauheliha-papu-maissi-juusto-ranskankerma-chili-lisächili -dipit oikein iske. Pitänee miettiä tarkemmin mitä haluaa ja kehitellä parempia hakusanoja.

https://www.thepioneerwoman.com/food-cooking/recipes/a38848687/cheeseburger-pie-recipe/

Tämmöinen kiinnostava resepti löytyi kyllä. En aio tehdä tänä viikonloppuna, mutta joskus olis varmasti kiva kokeilla 🙂

Hedelmäinen herkkusalaatti miellyttää vähitellen enemmän ja enemmän kun ilta tässä etenee. Laitoin jo ostoslistalle tarvikkeita sitä ja piirakkaa varten. Sitten keksin että ei pidä ideoida loputtomien raaka-aineiden kanssa, se on turhan vaikeaa kun kaupoista saa nykyään melkein kaikkea. Sensijaan voi mennä omille kaapeille ja koittaa ideoida sieltä löytyvien juttujen perusteella. Meillä on muutenkin ollut projektina inventeerata ja tyhjennellä tuota pantrykaappia, sinne kun tuppaa kertymään ja unohtumaan kaikenlaista. Ei kaikella ole loputtomiin säilyvyyttä tietenkään, ja lisäksi sinne on päätynyt kummallisia impulssiostoksia jännistä etnisistä kaupoista. Taannoin löydettiin ja avattiin joku valkoinen Puck-levite, päiväys oli jo mennyttä ja koko tuote vaikutti tosi oudolta. Mitä lie suurustettua maito-kasviöljylevitettä, etiketin kuvassa sitä oli laitettu leivälle. Ei kuitenkaan houkuttanut, meni roskiin.

Tämmöisiä jänniä kiinalaisia sieniäkin siellä kaapin perukoilla oli. Liotin, vaihdoin vettä, keitin, maistoin ja totesin että on vähän kuin muovia (noh ehkä liivatetta tai agar agaria) nakertelis. Varmaan se ois huolella maustettuna ollut jotenkin syötävää, mutta sekin päätyi roskiin. Jospa nyt koittaisin löytää sieltä jotain syötäväksikelpaavaa herkkuviikonloppua varten 🙂

Italian tuliaisia kenties?

Tämä lienee sopivan jännä löytö, varmasti riittää pohtimista huomisillallekin 🙂 Nopean selvityksen mukaan etanoita valkosipulin ja persiljan kera. Miten näitä lie tarjotaan, se on selvitettävä ja rohkeasti kokeiltava syödä.

10 min päästä: Löytyi sellainen jännä homma kuin paikallisen etanakonnossöörin blogi.

https://etanatpannulla.blogspot.com/2015/03/

Onpa hommaa kun ne pitää esikäsitellä ja eikö muka mitenkään voi valmistaa etanoita voissa ilman että jokainen tungetaan pieneen ja hankalaan koloon yksittäin? Minä voisin laittaa etanoita vieri viereen johonkin pieneen uuninkestävään astiaan voin kanssa, kuumentaa ja tarjota sitten samaisessa kulhossa perin helposti syötävässä ja dipattavassa muodossa. Jos jaksaisin tuon esikäsittelyrumban.

Lisäksi löytyi salsa romescoa josta voi jogurtin kanssa tehdä kivan dipin. Se on ainakin helppoa. Ja onhan dippiä oltava! 🙂

Kahden kanan kiusaus

kunnon kokoinen vuoka on kaiken a ja o

Kappas, se on maanantai-ilta ja viikko edessä. Lounaita tarvitaan, ruokaa on tälläkin viikolla syötävä. Sain jo eilen idean nakkikiusauksesta, ja tänään sitä sitten ryhdyttiin toteuttamaan. Ei kuitenkaan mitään yksipuolista nakki-peruna-kermapaistosta, ehei. Koitamme syödä monipuolisesti ja jos tekee nakkiperunakiusauksen niin sitten saa joka päivä raastaa kylkeen porkkanaa tai paahtaa parsakaaleja ja tehdä salaatteja. Vähän työlästä joskus sellainen, siksi pyrin kehittelemään paistoksia ja keitoksia joissa on mukana vähän kaikkea.

Hyvin runsas määrä pakasteperunasipulisuikaleita on toki erinomainen pohja tälläiselle. Sitten ne nakit, ne ovat lihaisia broilerinakkeja, oma suosikkini nakeista. Eilisen savustuksen jämiä eli kanaa ja siitä prosessista syntynyttä savukanalientä oli vielä jäljellä, joten kanaa pienemmäksi silpuksi ja sekaan vaan, ja kippasin liemipurkin kaiken päälle. Se näkynee alemmassa kuvassa outoina blöbbeinä 🙂

blöbbejä ynnä muuta

Valkoinen muru on fetajuustoa, vihreä parsakaalin näköinen on parsakaalia, ja sitten tietysti porkkanaraastetta, kuvassa vasta vähän mutta yhteensä viisi eri kokoista porkkanaa sinne meni. Lopuksi lorautin kaksi purkkia maustettua ruokakermaa, sekoittelin homman ja laitoin uuniin. Päälle virittelin pöydällä pyörineen foliopalan kansityyppiseksi ratkaisuksi, ihan kaikkea se ei peitä mutta suojaa vuoan pintaa ainakin keskipaikkeilta ehkä kuivumiselta. Ja sitten uuniin.

Ehtihän tuo siellä olla melkein vartin kun muistin unohtaneeni sipulin ja valkosipulin. Se ei sinänsä haittaa, koska tuota pitää kuitenkin paistella kauan. Ohueksi viipaloidut sipulit voi lisätä vasta melko lopussakin jos haluaa, etenkin jos ei koe pakottavaa tarvetta nukettaa niitä muhjuisen kypsiksi. Mutta sitten muistin että sellerikin puuttuu, ja selleriä oli ehdottomasti laitettava, se saa siellä kypsyä pehmeäksikin asti minun puolestani, ja sitä oli jääkaapissa ja se oli jo vaarassa alkaa menettää rapsakkaa tuoreuttaan.

sellerikin mukana jo

Mikään ei ole tuossa ajassa edes kypsynyt vielä koska perunasuikaleet ovat niin kohmeisia, mutta nyt sinne on sekoiteltu kolme paksua sellerinvartta. Sitten takaisin uuniin. Meni noin kymmenen minuuttia ja muistin ettei tullut lisättyä juuri mitään mausteita. Toki nakeissa, savuliemessä, fetajuustossa ja maustetuissa kermoissa on suolaa ja muita makuja, mutta silti. Iso vuoallinen perunaa ja porkkanaa vaatii kyllä mausteensa että ruoasta tulee hyvää. No taas vuoka ulos ja sitten käteen osui tämmöinen Saksan tuliainen:

saksalais-kreikkalainen kahden broilerin paistos?

Gyrostin paistosta ainakin 20 ropauksella, sekoittelin ja taas takaisin uuniin. Mitähän olennaista vielä unohtui? 🙂 Tästä voi ainakin tehdä yhden knattertonmaisen johtopäätöksen: Ei pitäisi ottaa vaativia kokkausprojekteja klo 21 jälkeen. Olen kyllä illanvirkku joten voin hyvin paistaa tämmöisiä iltasähköllä, mutta tämä olisi selvästi pitänyt tehä paistamista vaille valmiiksi uuniin jo vähän aiemmin. Ei selvästikään polla toimi ihan niin vireästi kuin olisi ehkä syytä 🙂

Paistoa jatkui useamman tunnin joten loppumetreillä ehdin lisätä vielä vähän sipulia, valkosipulia ja valmiin pippurikastikepullon jämät. Olipa huojentunut olo kun rasioin ruoan parvekkeelle ja sen jälkeen vähän maistelin vuoan reunoista kaapimiani rippeitä ja totesin ettei maistu ainakaan kovin kauhealle 🙂

P.S. Kiusaus oli tosi onnistunut. Parsakaaleissa oli pientä al denteyttä, juurekset ja sellerit olivat pehmeitä, maustaminen oli aika kohdallaan kaikin puolin. Makua voisi kuvailla vaikka miedoksi, maukkaaksi ja tasapainoiseksi.

Savukana!

hitaasti kypsennettyä ja savustettua se olla pitää

Käppäilimme sunnuntai-aamupäivästä lähellä sijaitsevaan Prismaan asioille, ja samallahan siinä sitten ruokaostoksiakin oli hyvä ruveta katselemaan. Siellä oli -30% tarroja hyvinkin paljon, joten mukaan tarttui monenmoista evästä, esimerkiksi vähän kanaa ja pyöryköitä pakastimeen, ja kokonainen broileri sunnuntai-illalliseksi. Oli aiemmin pyöritelty ideaa kalan savustamisesta mutta se vaihtui sitten broilerin savustukseen 🙂

Kotko mahtui kuin mahtuikin tuohon pienimpään uunivuokaamme, ja sitä esipaahdettiin kevyesti airfryerissä n. sadan asteen lämmössä reilun tunnin verran. Käänsimme sen puolivälissä että esikypsennys tapahtuisi mahdollisimman tasaisesti.

Sitten se siirrettiin vuokineen päivineen parvekkeelle sähkösavustimeen. Jep, meidän parvekkeelle muutti viime kesänä sellainen laite, ja sille on joskus viikonloppuisin ilmennyt käyttöäkin.

Jossain vaiheessa savustin pois päältä ja kanan annettiin siellä vielä jonkin aikaa hitaasti jäähtyä, sitten sisälle ja dude irrotteli lihat luista ja nahoista ja maistoimme ja totesimme hyväksi. Ei mennyt liikaa suolaa, ei tullut liikaa savua, maku oli tasapainoinen, rakenne jopa yllättävän pehmeä.

salaattia, kuka olisi uskonut

Parvekkeella sopivasti jäähtyneestä savukanasta tuli sitten iltapalasalattia, johon löytyi sopivasti pussin pohjat jännän muotoista moniväripastaa. Oli aika mukeva iltapala, ehkä hedelmäisyyttä se olisi kaivannut jopa lisää, vaikka omenaa vähän olikin. Jostain syystä tohon oisi sopinut meloni tai jokin sellainen erittäin hyvin 🙂

Tästä bloggaamisesta tuntuu vielä puuttuvan se entisenkaltainen rutiini. Ei auta kuin jatkaa harjoituksia. Pidän harjoituspostauksina näitä viimeisen parin päivän juttuja. Kyllä se siitä lähtee, pitää ehkä saada sopivan erikoisia keittiöideoita myös, koska ei tavallisista ruoista aina irtoa niin erikoisia tarinoita 🙂

P.S. Koska tämä on uusi aika, niin uusin vähän ulkonäköäkin. Saas nähdä keksiytyykö vielä jotain muuta jännää.

P.P.S. Sain eräältä kirjailijalta erään kirjan, kaiketi vähintään osittain sillä perusteella että kerroin olevani bloggari. Ko. kirja on luennassa, jos ja kun pääsen loppuun niin ehkä kirjotain siitäkin 🙂

Lauantai-illan pataruoka

ruokaa

Sähkö on kai edullista, ja pakastimessa oli jotain kalkkunanrintapalasia… pata esiin ja ruoanlaittoon siis. Minimaisseja ei löydy muka mailta eikä halmeilta, mutta muita vihanneksia löytyi ihan omista kaapeista. Kookosmaitomausteliemi päälle ja uuniin:

mmmm

Olen sekoitellut sitä välillä ja lisäillyt vielä puuttuvia aineita ja mausteita, nyt sieltä ei enää puutu (minimaissin lisäksi) kuin valkosipuli. Maisteltava suolaa ja muuta on tietenkin sen jälkeen vielä kolme kertaa vähintään, mutta muuten tämä ruokahomma on tältä päivältä ehkä paketissa. Voin keskittyä fiilistelemään urheilua ja myöhemmin ehkä musiikkia 🙂

(Ainiiin ehkä riisiä pitäis myös jotenkin kehitellä jostain…)

Loput sekalaiset jutut

Perunalastuja!

Tässä on jokin perjantai-illan herkuttelulautanen. Liippaa edellisen postauksen aihetta.

Tykkään kovasti perunalastuista, tässä on testissä joku uutuusmaku. Mutta ymmärrän aikuisena ihmisenä että pelkkien perunalastujen napostelu on yksipuolista ja ei kovin terveellistä. En silti luovu perunalastuista, mutta kylkeen sitten vähän värikkäitä kasviksia niin napostelu on mukavampaakin. On vaihtelua kun välillä on erilaisia makuja ja suutuntumia. Eikä tarvitse juoda litrakaupalla vettä, koska kurkku, porkkana, tomaatti, kukkakaali ja muut napostevihannekset vievät perunalastujen tuomaa janoakin.

Ja kun Tampereella ollaan niin paahdettujen parsakaalien päällä on lihat muutamasta kanansiivestäkin 🙂

vihreä mäkky

Tässä on taas uunipastapaistos, tällä kertaa enemmänki mac and cheese -tyylinen kuin lasagnensukuinen. Valkokastikkeeseen laitoin sulatejuuston ja vuohenjuustonjämät ja surautin sauvasekottimella sileäksi (vuohenjuuston kiinteä pinta vaatii sen, pehmeästi levittyvä vuohenjuusto sulaa kyllä keittoihin ja kastikkeisiin). Täysjyvämäkaroonia pitää olla tietenkin, ja sitten tietysti niitä vihanneksia. Tykkään tehdä vihreää mäkkyä eli laittaa pastan ja juustokastikkeen kanssa kaikenlaisia vihreitä vihanneksia. Suosikkeja ovat pakasteherneet, vihreät pavut (nekin useimmiten pakasteesta), parsakaali, pinaatti ja purjo. Pakastepinaattipylpyrät sulavat mukavasti valkokastikkeeseen 🙂 Tässä kävi kämmi, meillä ei ollut pakasteherneitä. Laitoin siis hmp:tä ja siksi tuolla näkyy muutakin kuin vihreää väriä. Ei haitannut, hyvää tuli.

rapeita pohkolottuja

Rapeapintaiset lohkopotut menossa uuniin, muita kuvia tästä ateriasta ei ole mutta se ei vauhtia hidasta. Pottuja on koitettu kuorruttaa epämääräisellä jämistä kootulla muruseoksella. Siinä oli jonkin juustonkäntyn loput raastettuna, liekö pecorino romanon, ravintohiivahiutalepussin loput, sekä sitten pankojauhoja ja tavallisia korppujauhoja.

Tuli hyviä. Perunan lisukkeena oli kuvan porkkanat ja parsakaalit, lihaa ja tummaa sipulikastiketta.

pannukakku, pannkaka

Nyt ollaan jo tässä viikossa, kuvassa komeilee torstai-illan eväs eli vihannespannari.

Naureskelin ensin täältä blogista löytyvää pannariavautumista ja tein sitten taikinan ilman mittailuja sinnepäin. Taikinassa on munan, maidon, sämpyläjauhojen, pellavansiemenrouheen ja mausteiden lisäksi mm. pakastepinaattia ja chiansiemeniä. Päälle on ripoteltu silputtua sipulia, selleriä ja parsakaalia, muutama minitomaatin palanen ja suht riittävän oloinen määrä västerbottenkuutioita. Sitten nakkasin pannarin uuniin ja muistin ennen luukun sulkemista jo että päälle piti ripotella siemeniä. Noh, kuvassa näkyy hätäisen naisen ratkaisu, en ottanut sitä pois uunista enää vaan huitasin niitä siemeniä päälle.

Ei erityisen elegantin näköinen, ensi kerralla muistan ripotella nätisti 🙂

Hyvää jokatapauksessa, the bf etenkin tykkäs kovasti. Ja, kun mietin että siinä oli kolmea eri siemenjuttua niin ehkä vois melkein sanoa että siemenpannari. Suosittelen, siemenet on hyviä monessakin yhteydessä mut erittäin hyviä mm. pannarissa.

Jutturuokia, ruokajuttuja

jokin nakkipyttipannu tms.

Vielä pari kuvaa joita en sen tarkemmin tutkinut edes kun kokeilin vaan upata jotain joka näyttää ruokakuvalta.

järkisärkipastavuoka

Tämä on tehty melko hiljattain ja oli varsin mielenkiintoinen kokeilu joten tästä ehkä löytyy hetki jorinaa, varokaa. Mulle pulpahti taannoin jostain pään perukoilta pinnalle sellainen idea kuin tonnikalalasagne ja rupesin sitten siitä puhumaan dudelle. Tässä on lopputulos.

Oltiin olevinamme järkeviä ja kateltiin kotimaisia kalasäilykkeitä ties mistä tulevan tonnikalan sijaan. Kolmekin eri kalapurkkia lähti mukaan ihan tuosta lähikaupasta. Tämä järkisärkipurkki oli suurin ja se kala oli jo valmiiksi säilötty tomaattien ja yrttien kanssa joten se sopi ruokaideaan hyvin. The dude on kova fusillifani, joten levyjen sijaan tässä on täysjyväfusilleja. Joten kalapurkin ja tomaattipurkin sisältö kattilaan, sekaan sipulia, porkkanaa, valkosipulia ja mausteita. Toisessa kattilassa vispasin valkokastikkeen. Fusilleja keiteltiin pari minuuttia. Sitten asioita vuokaan enemmän tai vähemmän kerroksellisesti, päälle jotain juustonjämiä ja uuniin.

Lopputulos oli mehevä, aika mieto ja herkullinen. Mutta, mutta, se särki oli vähän hankala kyllä mulle, siellä oli niitä selkänikamia tms. ja ne rouskuu ikävästi hampaissa ja jää pyörimään suuhun eikä ole kivaa semmoinen. Sanoisin että ei jatkoon.

En kuitenkaan anna periksi, pitää selvitellä millaisia ne kaksi muuta kalasäilykettä ovat.. jos nekin osoittautuvat turhan roskaisiksi, niin sitten pitää katsoa akselia tonnikala/pakasteseiti/kirjolohisuikale. Tämä ruoka on kenties osittainen vastaisku ns. leikkeleraivolle, jota oli ollut ilmassa vähän ennen tämän ruoan tekoa. Uudet ravitsemussuositukset laukaisivat kaikenlaista tieteenvastaista höpinää ja “minä en grillimakkarasta luovu” -julistuksia.

Itse olen jo pitkään koittanut miettiä ruoanlaittoa ja syömistä kokonaisuutena jossa pienin askelin voi parantaa entisiä reseptejä, ilman että tarvitsee varsinaisesti luopua mistään. Se on kivaa puuhaa, eikä erityisen vaikeaa, jos ruoka-asiat sattuvat kiinnostamaan. Tämä ruoka on oikein hyvä esimerkki. Meillä syödään hyvin harvoin muuta kuin täysjyväpastaa. Ei iso muutos lainkaan mutta muutos oikeaan suuntaan, kuidunsaannista on hyvä pitää huolta joka käänteessä. Rasvaisen sikanaudan osittainen tai kokonainen korvaaminen kalalla/linsseillä/soijarouheella/kasvispyörykkäviipaleilla/kasviperäisellä jauhelihantapaisella tuo uudenlaista makua ja fiilistä ja vähentää ylenmääräisen eläinrasvan turhaa saantia. Ja silloin voi paremmalla omallatunnolla löträtä valkokastiketta ja juustoa kun jättää pois sentään punaisen lihan 🙂 Tätä tarkoitan kokonaisuudella. Joku muu joka ehdottomasti ja kauheasti rakastaa jauhelihaa voi sitten ajatella ehkä toisinpäin, että luopuu jauheliharuoissa rasvaisista maitotuotteista ja lisää kasviksia instead. Turha ajatella raivokkaasti että minä en muutu, minä jatkan epäterveellisyyttä. Järkevä ajattelee ennemmin että syön vähemmän sitä grillimakkaraa ja enemmän kasviksia, ja luovun kokonaan jostain muusta jota en niin rakasta. Ihminen voi kokeilla uutta, ihminen voi tykätä monipuolisesta ja terveellisestäkin ruoasta, kokeiltu on. Itseni lienee vaikea luopua juustosta, tai edes merkittävästi vähentää juuston käyttöä. Siksi koitan keksiä kohteita joissa voin vähentää jotain muuta suolaista ja rasvaista ja korvata niitä, ja lisätä kaikkeen jotain kasviksia. Se on helpoin tie. Meillä on älyttömän paljon perinneruokia joissa on jotenkin vain lihaa ja perunaa tai kalaa ja perunaa. Ihan simppeli porkkanan ja kaalin lisääminen sinne tänne kannattaa. Mistään ei ole pakko täysin luopua, mutta mitä epäterveellisempi asia on, sitä enemmän sen kanssa olisi syytä noudattaa kohtuutta. En ymmärrä miksi tämä on niin vaikeaa makkarajäärille.

Uusi vuosi 24/25

Oliverin salaattia, uudenvuoden herkkua

Perusherkkuja syötiin myös uutenavuonna, eli Oliverin salaattia Lappeen rannoilla.

ja sitä tuli reilusti, niinkuin pitää 😀

Resepti oli aika perus, perunaa, porkkanaa, sipulia, valkosipulia, munia, herneitä, suolakurkkua, kanaa, katkarapuja ja jotain muutakin ja valkosipulimajoneesi-jugurttikastike. Muistaakseni. Oli hyvää. Söin aika paljon.