Olen viime aikoina lueskellut erään rouvan ruokablogia kiinnostuneena. Hän lienee aika hyvä kirjoittaja 🙂 Samalla on taustalla pyörinyt ajatus että palaisin omankin blogini pariin taas. Syksy lienee hyvää aikaa herätellä tälläistä harrastusta, kesäisempi ulkona ramppaaminen ja mahdollisesti myös ruoan kotiin tilaaminen saattaa vähetä kun illat pimenevät. Kaikenlaiset syysherkut lienevät sesongissaan kasvisosastolla, ja kirjoitteleminen on kiva harrastus itse kullekin. Siinä syitä jo kerrakseen 🙂

Viimeinen sysäys oli kun, vaikka tiesin paremmin, niin menin googlettamaan suolaisen pannarin reseptiä. Ei olisi pitänyt, taaskaan. Aivan linjatonta, neljää viittä eri reseptiä vilkuilin, ja munien määrä pellilliseen oli 2, 4, 5 tai 6. Maidon määrä oli jotain neljän ja kymmenen desin väliltä. Nesteen ja munien määrässä ja keskinäisessä suhteessa ei tunnu olevan oikein mitään selkeää linjaa tai suuntaviivaa. Neste oli kaikissa maitoa, mitään ajatustakaan ei suotu semmoiselle että maidon korvaisi esim. kasvisliemellä tai tomaattimehulla tai vedellä ja kermaviilillä tai millä tahansa. Kaikissa oli vain x desiä vehnäjauhoja. Ei sämpyläjauhoja, ei grahamia, ei ruista, ei leseitä, ei hiutaleita, siemeniä, mitään. En ymmärrä 🙂

Noh, olen tekemässä jääkaapin jämistä tänään pannaria ja kirjoittelen aiheesta tähän ehkä pitkänkin jorinan. Mittasin maidon, sitä on meillä nyt noin 450ml. Jos netin pannariohjeita olisi uskominen niin minun pitäisi ilmeisesti tehdä pieni ohut pannari tai juosta hakemaan lisää maitoa. Tai korvata maidon vähyyttä laittamalla kenties 7 munaa 😀 Noh, ajattelin nyt yksinkertaisesti jatkaa maitoa jääkaapin jämillä, ja tuoda samalla pannaritaikinaan makua.

Laitoin pieneen kasariin noin kaksi desiä vettä, ja kasarin kuumalle liedelle. Lorautin sekaan reilusti kasvisfondia ja mausteita, esimerkiksi:

jännyyslöytö jännäkaupasta suht hiljattain
jääkaapissa jo jonkun aikaa hieman unohduksissa ollut markettilöytö

Ja sitten lusikoin sekaan kahden eri tuorejuuston jämät sekä reilun lusikallisen cheddarin makuista sulatejuustoa jääkaapista. Sitten vaan kuumennetaan ja sekoitellaan että tuore/sulatejuustot liukenevat ja kaikki on muutenkin suloisen sekaisin. Sitten päätin että tilanne vaatii vielä yrttimeininkiä ja otin jotain rosmariini+muut yritit seosta, jyystin sitä morttelissa ja heitin päälle:

erittäin mausteista juusto-kasvislientä

Kuvassa näkyy tämä yrttiropsaus liemen pinnalla ennen sekoitusta 🙂

Maistoin sitä kun se oli vähän jäähtynyt ja totesin että makua on, todella runsaasti. Niinkuin pitääkin. Tämän kun vähän jäähtyneenä hulautin sitten lähes puoleen litraan maitoa, ja maistoin uudelleen, niin kappas, makua oli yhä mutta se oli merkittävästi paljon miedompaa jo. Tällä kikailla saat siis pannaritaikinaasi kunnon maun, kun teet kunnon makulientä sinne taikinan sekaan, ja lisäksi tuohon saa tosiaan vispattua monenlaisen juuston jämät (sellaiset jotka liukenevat kuumaan nesteeseen eivätkä niinkään raastu).

Muista nimenomaan maistaa. Ja ajattele samalla mitä olet laittamassa pinnalle, että joku harmonia säilyy. Jos pinnalle tulee runsaasti aurajuustoa ja meetvurstia, niin suolan kanssa on syytä olla varovaisempi kuin jos laitat runsaasti kasviksia ja mozzarellaa. Noista aineksista tulee mauton pannari ellei se liemi ole harkitun hyvä.

Ja tässä on se huikea etu että voi todellakin tehdä pannarin kotoa löytyvistä aineksista. vaikka maitoa olisi vain desi tai ei yhtään. Meillä ei läheskään aina ole maitoa ja tämmöisen pannarin idea ei lainkaan mielestäni ole se että sen takia on lähdettävä kauppaan hakemaan maitoa, ei ei. Idea on se että käytetään pois niitä aineita joita on. Jos on ruokakermaa, kermaviiliä, jogurttia, ranskankermaa, kookosmaitoa, porkkanamehua, lihalientä, fondeja, pestoja, kastikkeita, tahnoja… Niin käytä niitä, paljon enemmän saat niistä makua pannariisi kuin pelkästä maidosta johon on laitettu teelusikallinen suolaa.

Noh, eteenpäin!

Liemi oli siis valmiina, sitten kuiva-aineiden pariin. En leivo oikeastaan ikinä mitään mihin tulisi pelkästään valkoista vehnäjauhoa. Noh, syntymäpäiväkseni koitin kieltämättä tehdä suklaakakun, mutta siihenkin tuli kyllä siemeniä enemmän kuin valkoista jauhoa, joten ei sitäkään lasketa. En siis ikinä tee mitään “pullajauhopaistosta”. En myöskään pannaria.

Arvelin että tuohon liemen määrään ehkä noin 3dl jotain vilja/jyvä/siementuotteita voisi olla sopiva, ja mittasin aluksi sitä valkoista pullajauhoa noin puolitoista desiä, eli puolet määrästä, ja sitten aloin katselemaan mitä muuta kaapista tulee vastaan. Tuli kolmen viljan leseitä, niitä laitoin puolisen desiä, ja sitten rouheista sämpyläjauhoa, sitä laitoin noin desin. Tähän kannattaa mielestäni yksi desiä vehnäjauhoista korvata seoksella jotain muita juttuja, hiutaleita, leseitä, rouheita, jyviä, siemeniä, ruista, kauraa, mitä nyt sattuu löytymään. Pelkästä vehnästä saa mielestäni tylsän taikinan jossa ei ole makua, suutuntumaa eikä varmaan kummoisia ravintoarvojakaan. Siemeniäkin löytyi joten vähän chian ja pellavansiemeniä jauhoseokseen ja liemen sekaan visp.

“jauho”seos

Jauho-lese-siemen-maito-kasvis-juusto-mausteliemi pööpöilee nyt jääkaapissa sillä aikaa kun minä kirmaan kirjastolle. (Oletan siis että näitä taikinoita seisotetaan yleensä hetki siksi että jauhot turpoavat, joten munien sekoilulla ei ole kiire..) Sitten kun tulen niin vispaan x munaa sekaan ja rupean arpomaan mitä täytteitä/päällysteitä, mutta ainakin kaapissa on tarrakinkkua ja tarramozzisspallo, eikä vihanneksia saa unohtaa, joten oletettavasti sipuli-kinkku-tomaatti-mozzispannaria tulossa… remains to be seen.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s